Ranskalainen terrorismi sai jatko-osan kun viidakkoveitsellä aseistautunut mies yritti iskeä Louvreen, mutta joutui poliisin ampumaksi. Miehen unelmissa luultavasti välkkyneet 72 neitsyttä tosin jäivät realisoitumatta, koska luodit eivät saattaneet "Allahu akbaria" huudellutta haaveilijaa paratiisiin.

Tapaus osoitti ennen kaikkea sen, että eurooppalaiset tai ainakin suomalainen lehdistö alkaa turtua islamistien terroritekoihin: tapaus uutisoitiin varsin pienin otsikoin ja palstatiloin. Tämä herättää kysymyksen siitä, että onko usein esitetty hypoteesi sammakosta kattilassa sittenkin länsimaiden ja terrorismin suhdetta hyvin kuvaava hypoteesi.

Vertailun sammakkoon tekee mielenkiintoiseksi se, että teoriaan sisältyvä oletus katilaan pannun eläimen käytöksestä on tosiasioiden vastainen: kyllä se havaitsee lämpötilan nousun ja loikkaa pois mikäli vain siihen pystyy. Mutta entä me länsimaiset ihmiset? Osaammeko me loikata, kun rikollisuutta mukanaan tuova humanitaarinen maahanmuutto muuttaa yhteiskuntaamme yhä sietämättömämmäksi?

* * *

EU:n valtiojohtajat kokoontuivat viikolla Maltalle. Siellä keskusteltiin monenlaisista asioista, joista yksi liittyi edellä kuvattuun sammakkokattilahypoteesiin. Esille nimittäin nousi pyrkimys lopettaa Välimeren taksiliikenne kohdentamalla ongelman ratkaisemiseksi Libyaan 200 miljoonaa euroa, jotta Unioni kykenisi "rikkomaan ihmissalakuljettajien bisnesmallin".

Valtiomiesten aloite oli siis verhottu Välimereen hukkuvien ihmisten pelastamiseksi. Tosiasia kuitenkin lienee, ettei poliitikkoihin kohdistuva poliittinen paine johdu Välimereen hukkuvista turvapaikanhakijoista vaan useiden maiden kansalaisten vastustuksesta EU-maiden liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa ja erityisesti sen mukanaan tuomia lieveilmiöitä kohtaan.

Tarkoitan lieveilmiöillä terroritekoja, raiskauksia ja muuta sellaista rikollisuutta, jossa humanitaarisin syin maahan tulleilla on huomattava yliedustus. Niiden seurauksena on syntynyt joukoittain inhimillisiä tragedioita, mutta myös volyymiltaan paljon suurempana vaikutuksena ihmisten, etenkin naisten, elintilan kapeneminen näiden välttäessä tiettyjä käyttäytymistyyppejä kuten öiseen aikaan yksin kulkemista tai tietyille alueille menemistä.

Lisäksi monet kansalaiset ovat tyytymättömiä humanitaaristen maahanmuuttajien elättämisen aiheuttamiin valtaviin kuluihin ja heidän terrorismimyönteisiin asenteisiinsa. Talousasioista arvoisan lukijani on hyvä tiedostaa, että Libyaan sijoitettu 200 miljoonaa euroa on melkein kuin hiekanjyvä Saharassa verrattuna humanitaarisen maahanmuuton EU-maille aiheuttamiin kuluihin: pelkästään Suomessa laskettiin sen kustannuksiksi jo ennen vuoden 2015 ryntäystä vähintään 700 miljoonaa euroa.

Yhteenvetona edellisestä voitaneen todeta, että siinä missä eurooppalainen lehdistö on alkanut turtua liberaalin maahanmuuttopolitiikan kauheuksiin, eivät poliitikot ole voineet olla immuuneja kansalaistensa näkemyksille. Tämä johtuu demokratian luonteesta, jonka mukaan vallassa istuu aina se poliitikko, joka on saanut vaaleissa siihen oikeuttavan kannatuksen.

* * *

Kattilassa istuvan sammakon hypoteesin seuraavia mittareita ovat Hollannin ja Ranskan vaalit. Niistä ensimmäisessä vaalivoittajaksi odotetaan Vapauspuoluetta, joka on luvannut sulkea moskeijat. Ranskassa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen voittajaksi taas arvellaan Marine Le Peniä, joka haluaa seisauttaa humanitaarisen maahanmuuton käytännössä kokonaan.

Mikäli näiden vaalien gallupkannatus realisoituu äänestystulokseksi, viittaa se kattilasammakkohypoteesin olevan väärä paitsi oikeiden sammakoiden, niin myös poliittisen teorian osalta. Tämä olisi luonnollisesti hyvä uutinen kaikkien maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien; ja tosiasioiden valossa myös koko Euroopan Unionin tulevaisuuden kannalta.

Jatko-osista yksi näytellään Suomessa kevään kuntavaalien yhteydessä. Siihen liittyvä puolueiden gallupkannatus viittaa kattilasammakkohypoteesin olevan sittenkin tosiasioiden mukainen: maan ainoa kriittisesti humanitaariseen maahanmuuttoon suhtautuva eduskuntapuolue (PS) matelee vuosiin alhaisimmissa kannatusluvuissa ja maahamme pyrkiviin kehitysmaalaisiin täysin kritiikittömästi suhtautuvien puolueiden (SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP) yhteinen kannatus nousee jo lähes 50 prosenttiin.

Kuntavaalit eivät tietenkään ratkaise valtakunnanpolitiikkaa, mutta siitä huolimatta niiden tulos vaikuttaa myös hallituksen ja eduskunnan toimintaan. Siksi päätän tämän kirjoituksen muistuttamalla aiemmasta kirjoituksestani, jossa kuvailin mitä suomalaiselle yhteiskunnalle seuraisi vasemmiston valtaannoususta.