Sosiaalisessa mediassa on siellä sun täällä kiertänyt seuraava uutinen: Britannian lääkäreitä kiellettiin nimittämästä raskaana olevia asiakkaita äideiksi. Äiti-sanan sijasta pitäisi puhua "raskaana olevista ihmisistä".

Taustalla on Britannian lääkäriliiton eli British Medical Associationin uusi ohjesääntö, jonka tarkoitus on edistää suvaitsevaisuutta transsukupuolisia kohtaan (trans-inklusiivisuus). Raskaana olevan henkilön kutsuminen äidiksi kun voi loukata transsukupuolisia. Ohessa Dailymailin uutinen aiheesta. Lääkäriliiton opas sisältää muutakin orwellilaista ja feminististä kielen uudelleenmäärittelyä.

Uutinen on herättänyt suurta närää ja ihmetystä, eikä suinkaan suotta. Jokaiselle tolkun ihmiselle on itsestäänselvää, että synnyttävä henkilö on äiti ja nainen, ihan riippumatta hänen identiteetistään. Mies tai isä ei koskaan synnytä. Tämä on taas yksi uusi askel kohti hulluutta ja biologian (=todellisuuden) kieltämistä.

Ohjesääntö on myöskin outo, sillä siinä ei juuri ole järkeä. Transsukupuoliset ovat väestötasolla pikkuruinen marginaaliryhmä ja tästäkin pikkuryhmästä vain noin puolet on biologisia naisia eli siis potentiaalisia äitejä. Heistä vain murto-osa päätyy koskaan äitiysklinikoiden asiakkaiksi, sillä osa transsukupuolisen kehodysforiaa on juurikin täysi kyvyttömyys kestää raskautta edes ajatuksen tasolla. Transsukupuolisella on jo täysi työ pärjätä pelkästään kuukautistensa kanssa ja transsukupuoliset odottavat niiden loppumista kuin kuuta nousevaa. Transsukupuolisten ihmisten lukumäärästä ei ole tarkkoja tilastoja, sillä asiaa hämärtää se, että ketkä lasketaan transsukupuolisiksi.

Laskemmeko transsukupuolisiksi vain ne, jotka ovat läpikäyneet sukupuolenvaihdosprosessin vai laskemmeko myös ne, jotka eivät ole prosessia läpikäyneet, mutta kokevat jonkin tason sukupuolidysforiaa tai määrittelevät itse itsensä transsukupuolisiksi? Entäs ne, joilla ei ole koskaan kanttia edes hakeutua hoitoihin? Transsukupuolisten määrästä on erilaisia arvioita ja yleisimmät numerot tuntuvat olevan 0,1% - 0,3% väestöstä. Eli mitättömän vähän. Jos Britanniassa on 65 miljoonaa ihmistä, niin 0,1% tästä on 65 000 ihmistä. 0,3% olisi 195 000 ihmistä. Eli karkeasti transsukupuolisia biologisia naisia olisi täten 32 500 - 97 500 kappaletta. Edellämainitussa Dailymailin uutisessa kerrotaan transsukupuolisesta Hayden Crossista, joka uutisen mukaan on Britannian historian ensimmäinen synnyttävä transsukupuolinen. Elikkäs joo, näin yleisestä asiasta on kyse. Dailymailin artikkelin mukaan Britanniassa on vuosittain 775 000 synnyttävää naista ja vasta nyt vuonna 2017 saamme kuulla ihka ensimmäisestä synnyttävästä transsukupuolisesta. Synnyttävät transsukupuoliset miehet (=biologinen nainen) ovat erittäin harvinaisia ja voi olla, että äitiysklinikalle ei koskaan päädy ketään raskaana olevaa transsukupuolista (klinikasta riippuen).

Mitenkäs se 99,999999% väestöstä, joita tämä koko sukupuolineutraaliusvouhotus ei koske? Lähes kaikki, tai oikeastaan kaikki, äitiysklinikoiden asiakkaat ovat ihan tavallisia naisia ja varmasti ehdottomasti haluavat tulla kutsutuiksi äideiksi. Lapsen saaminen on ihmisille todella tärkeä asia, jopa elämän tärkein asia, sekä elämän käännekohta. Jos naista ei saa kutsua äidiksi, niin sitten loogisesti myöskään miestä ei saa kutsua isäksi.

Minulta menee yli ymmärryksen, että miksi transagendaa pitää ajaa tällaisten hyödyttömien ohjesääntöjen avulla varsinkin, kun ne eivät oikeasti hyödytä ketään. Päinvastoin. Tällaisilla määräyksillä loukataan lähestulkoon kaikkia vanhempia eli sitä 99,999999% väestöstä. Miten on edes mahdollista, että tällaiset menevät ylipäätään läpi? Transaktivistit ovat pikkuruinen, mutta erittäin äänekäs porukka ja he luovat illuusion, että ajavat jotain isoakin ja merkityksellistä asiaa. Oikeastihan kenenkään ei tarvitse heitä kuunnella, eikä usein pitäisikään, sillä suurimman osan ajasta heidän juttunsa ovat silkkaa avohoitopotilaiden mölinää. On myöskin outoa näin transsukupuolisen miehen näkökulmasta, että joku transsukupuolinen mies haluaisi ylipäätään tulla raskaaksi ja kehtaisi vielä nostaa äläkän siitä, että ei hän ole äiti. Eikö hän haluakaan vaihtaa sukupuolta ja olla mies? Eikö hän osaa päättää, että kumpaa sukupuolta on? Miehenä olemiseen ei kuulu raskaana oleminen.

Valtaväestö on alkanut saada lopullisesti tarpeekseen transsukupuolisuudesta. Valtaväestöllä ei yleensä ole mitään transsukupuolisia vastaan ja he ovat usein sitä mieltä, että on jokaisen oma asia, jos sukupuolensa haluaa vaihtaa. Mutta he eivät hyväksy todellisuuden kieltämistä eivätkä sitä, että heitä halutaan ohjailla. Kaikenlaiset pakotetut ohjesäännöt ja määräykset vain saavat valtaväestön suhtautumaan transsukupuolisiin ja transsukupuolisuuteen negatiivisesti. Se on vihoviimeinen asia, jota me transsukupuoliset oikeasti toivomme. Me vain toivomme, että ympäröivä yhteiskunta suhtautuisi meihin suopeasti. Me emme vaadi, että koko yhteiskunnan pitäisi olla sukupuolineutraali. Minä itse toivon vain, että sukupuolenvaihdos on laillista ja että yhteiskunta tunnustaa transsukupuolisuuden olevan oikea ilmiö ja että minua ei kivitetä tästä hyvästä. Viimeaikainen kehitys on ollut huolestuttavaa ja olen huolissani seurannut sitä.

Olen alkanut vakuuttua siitä, että transsukupuolisten enemmistö ei hyväksy transaktivistien puuhia. Viimeisen kahden vuoden aikana on alkanut kansainvälisellä tasolla ilmaantua huomattava määrä transsukupuolisten blogeja, joissa he astuvat esiin vastustamaan transaktivisteja. Transaktivistit ovat kokemukseni mukaan aina neljännen aallon intersektionaalisia feministejä, joilla on oma ideologiansa. Se, että henkilö on transsukupuolinen, ei tarkoita, että hän kannattaisi tätä ideologiaa. Osa feministien ideologiaa on ajatus siitä, että sukupuolia ei ole oikeasti olemassa ja koko sukupuoli käsitteenä pitäisi yhteiskunnassa lakkauttaa. Erityisesti he hyökkäävät perinteisiä sukupuolirooleja vastaan. Transsukupuoliset nimenomaan uskovat kahden sukupuolen olemassaoloon, sillä he kokevat olevansa vastakkaista sukupuolta ja käyvät läpi vaikean sukupuolenvaihdosprosessin tullakseen vastakkaisen sukupuolen yksilöksi ja elääkseen vastakkaisen sukupuolen roolissa. Valtaosa transsukupuolisista ei hyväksy biologian ja tosiasioiden kieltämistä ja ovat siksi olleet hipihiljaa, koska eivät tahdo tulla yhdistetyiksi transaktivisteihin, kunnes ovat viime aikoina kokeneet, että heidän on aivan pakko astua esiin edustamaan tolkun transsukupuolisia.

Suomen ei tarvitse apinoida kaikkia hullutuksia suuresta maailmasta. Nämä sukupuolineutraaliusjutut ovat tällaisia hullutuksia. Meillä on jo nyt alkanut hiipiä koulujärjestelmään ja jopa varhaiskasvatukseen sukupuolineutraaliusideologiaa, mutta kehitys voidaan vielä estää. Sukupuolineutraaliusideologia ei palvele ketään, kaikista vähimmin niitä, joita sen sanotaan hyödyttävän. Sen sijaan, että alamme käpälöidä koko systeemiä valtaväestön kustannuksella siksi, että kouluusi, työpaikallesi tai klinikallesi SAATTAA tulla joku transsukupuolinen, joka SAATTAA EHKÄ pahoittaa mielensä, niin meidän tulisi mennä valtaväestön ehdoilla ja todennäköisyyksien pohjalta. Jos vastaan sitten sattuu tulemaan transsukupuolinen tai joku muu poikkeustapaus (kuten intersukupuolinen), niin ne tulisi käsitellä tapauskohtaisesti.