Ystäväni kysyi minulta juuri: ”mistä tässä verisessä Sote-taistelussa on oikein kyse? Onko kyseessä ideologinen tai aatteellinen kiista?” Tarkoin harkittuani vastasin hänelle seuraavaa.

Sosiaali-ja terveysuudistuksessa on yhtä paljon mukana aatetta ja hengen paloa kuin kahden retkun taistelussa viinapullosta (ministeri Yrjö Kallisen kuuluisaa ilmaisua mukaellen).

Kepu hamuaa Suomi-neidon lopulliseen anakonda-syleilyyn ja himoaa itselleen kattavaa tukimies-ja byrokraattiverkostoa. Tavoite on yksinkertainen: Sote ja maakuntauudistuksen jälkeen Suomea ei voisi hallita ilman kepua.

Suomi neito olisi tämän jälkeen kepulaisten "maakunnan isojen poikien" panttivanki.

Kokoomus taas unelmoi suunnattomasta taloudellisesta hyödystä. Kyse on veronmaksajien miljardeista, jotka nyt osin suunnataan yksityisille palveluntuottajille – niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin.

Kuten ihmiskaupassakin kyse on rahasta – kylmästä rahasta.

Ei ihmisarvoista.

Kyse on siis vallasta ja rahasta

Se mitä me tavalliset tallaajat voimme tehdä, on pitää ääntä sen puolesta, että uudistus toisi mukanaan enemmän hyvää kuin huonoa. Veromaksajien on tiukasti valvottava, että maakuntaparlamenteista ei tule tehottomia, raskaita ja kalliita hallintopyramideja – joissa on makoisia köllöttelyvirkoja ”ansioituneille” päättäjille. 

Kansalaisten on myös vahdittava silmä kovana sitä, että yksityiset palveluntarjoajat eivät kilpaile kunnallisia tekijöitä ”pois päiviltä”.  Vaarana on, että lyhyen ja verisen kilpailun jälkeen yksityiset jäävät juhlimaan monopoleina. Pelkona on, että meillä olisi sen jälkeen vain kallistuvia palveluita (Caruna).

Meillä ei ole varaa yhteenkään ”vanhaseen & haavistoon” ts. veronmaksajille kalliiseen erehdykseen. Rahanhimo ei saa luoda ”halpoja vanhusparkkeja” vaan laadukkaita palveluita tärkeille kansalaisille.

Uskon, että kaikissa puolueissa on niitä, jotka haluavat juuri tätä: järkeä ja tolkkua! Ilman rahahimoa, ilman taloudellisia sidoksia tai ilman ideologisia utopioita.

Nyt kun Sipilän ”ihmisarvojen” ansiosta hajotti oman hallituksensa, on asiaa mahdollista selvitellä ilman järkyttävää asiantuntemattomuutta ja mieltäkääntävää hölmöilyä (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/226227-ministeri-pirkko-mattila-toisti-timo-soinin-emamokan-ehdotti-uudistusta-joka-ollut).

Kaikkien puolueiden on haudattava nyt sotakirveensä ja katsottava asiantuntijoiden kanssa mitä sille voidaan tehdä.

Kuunnellaan ammattilaisia!

PS:ssä olisi nyt kuunneltava herkällä korvalla Arja Juvosta, Pirjo Lampea, Maiju Tapiolinnaa, Sanna Antikaista, Anja Kivelää ynnä monia muita osaavia ja taitavia hoitoalan ammattilaisia. Viisaat naiset tietävät. Heitä pitäisi kuunnella.

Ehkä koko uudistusta kannattaisi vielä lykätä perinpohjaisempaan uudelleenvalmisteluun ja miettiä onko tässä vanhassa järjestelmässä enää elonhenkeä jäljellä?

Ehkä ne säästöt ja keskittymät olisi mahdollista luoda reformoimalla vanhaa?

Silloin olisi kuitenkin vaarana se, että kokoomuksen haluamaan tulonsiirtoa ei tapahtuisi eikä kepun unelmoimaa poliittista painiotetta Suomi-neidon niskasta saisi otettua.

Viinapullosta taistelevat retkut saattaisivat hermostua (tämä tietenkin vain vertauskuvallisesti sillä ovathän nämä kaksi puoluetta suomalaisen kansanvallan pilareita ja aatteiltaan jalon syväeurooppalaisuuden läpäisemiä arvokeskittymiä).

Apua!