Blogi: Timo Vihavainen, ke 12.07.2017 09:44

Kiivailijan kronikka

Kiivailijan kronikka

 

Ilmari Kianto, Pyhä viha. Toinen painos. Vihtori Kosonen osakeyhtiö, Helsinki 1909, 435 s.

 

Moni taitaa nykyään kuitata Ilmari Kiannon aika kevyesti eksentriseksi korpikirjailijaksi, joka sitä paitsi kerran sanoi jotakin oikeasti kauheaa. Kyseessä ei muuten ollut tuo n-sana. Toki hän senkin sanoi, mutta ei se kauheaa ollut.

Kianto oli hyvin tuottelias kirjailija, jonka teoksia HELKA-tietokannassakin on pari sataa. Yhdellä lauseella tätä sanan mestaria ei kannata kuitata. Maria-Liisa Nevalan kirjan otsikkoAnarkisti ja ihmisyyden puolustaja sanoo jotakin olennaista, mutta onneksi ei aihe siihen tyhjene.

Kiannon aihepiiritkin ovat aika moninaisia. Pintapuolisesti voi näyttää siltä, että puolet noista tuhansista sivuista liittyy seksiin ja toinen puoli sitten viinaan, Vienaan, poroihin, matkailuun, pappilaelämään ja korvenkiroihin. Osittain toki aiheet ovat päällekkäin.

Mutta kirjailijan monipuolisuus lähtee hänen kokemuspiiristään. Kiannon henkilöhistoria on muuan avain hänen suureen kiinnostavuuteensa myös nykyajan kannalta.

”Kolmisataavuotisen pappisheimon” vesa syntyi ja kasvoi Suomussalmella, opiskeli Helsingissä ja Moskovassa, lähti upseerinuralle, mutta palasi maitojunalla, omaksui Tolstoin opin ja muutti korpeen asumaan, innostui heimoaatteesta ja tempautui mukaan suureen kansalaisteurastukseen, vastusti ikänsä esivaltaa ja valhetta, kieltolakia ja tekosiveyttä. Vankilassakin tuli käytyä.

Siinä joitakin aineksia elämästä, joka oli kiihkeä ja vaiheikas, mutta ennen kaikkea kiinnostava sikäli, että sen kautta voimme seurata maamme ja kansamme vaiheita, tekijän armottoman satiirin, mutta myös yhtä armottoman itsetutkistelun kautta.

Kianto ei siis ole vain ”hän joka kerran sanoi sen”, vaan myös korpipitäjän Voltaire ja Augustinus samassa persoonassa, ympäristönsä ja itsensä halveksija, mutta myös säälijä ja rakastaja. Mitä suurimmassa määrin hän on myös radikaali, anarkisti ja kiivailija, joka ei osaa olla sovussa valheen kanssa, vaan käy sitä vastaan ikuista sotaa.

Mikä kiinnostavinta, Kiannon keskeisen tuotannon ajoista on kulunut vain noin sata vuotta eli kyseessä on siis hyvin lyhyt välimatka sille, joka osaa ajatella muutakin kuin omaa sukupolveaan.

Pyhä viha on toisaalta varsin simppeli, joskin sydänverellä kirjoitettu maailmanselitys ”Kurjalan pitäjän” näkökulmasta, mutta toisaalta myös kertomus yhden aikansa radikaalin hyökkäyksestä aikansa instituutioita vastaan.

Kaikki tämä sijoittuu myös Suomen historian suureen draamaan, Bobrikoveineen ja lojaalisuusongelmineen ja sitten Suurlakkoon ja sen laukaisemaan uuteen maailmankatsomukseen, missä vanhat auktoriteetit romahtavat lahouttaan.

Kirjalliselta kannalta opus koostuu monista eriaineksisista pätkistä, joista yksi on pelkkää saarnaa, toinen filosofointia, kolmas tunnelmointia pappilan kamareissa ja neljäs korkeata veisua lihallisen rakkauden ylistykseksi.

Kaikelle on ominaista syvä vakavuus, vaikka lukijaa välillä nauratetaan erilaisilla karikatyyreillä (pastori Möhkönen, opettaja Limaskainen, Moukkalan kaupunki). Kiannon tolstoilaisuus oli ilmeisesti hyvinkin syvästi omaksuttua, kuten myös Maria-Liisa Nevala arvelee, vaikka hän sitten ei pysynytkään sille uskollisena. Pystyikö Tolstoikaan siihen?

Aikakauden erikoisuuksiin kuului ns. seksuaalikysymys muodossa, jota nykyaika ei enää tunne. Siitä ei ehkä kannata tässä puhua sen enempää, mutta vasta siltä pohjalta voi ymmärtää, että päähenkilö (kirjailijan alter ego) on vielä kolmikymmenvuotiaaksi säilyttänyt ns. puhtautensa. Luoja tietää, millaista taistelua sekin oli vaatinut. Ukko Tolstoiltahan tämäkin idea oli saatu.

Joka tapauksessa, kun se oikea sitten löytyy, mennään siviiliavioliittoon, joka ei onnistu Suomessa eikä naapurimaissa, mutta sentään Englannissa.

Koska asian kirkollinen vahvistaminen on vastoin totuudenetsijän vakaumusta, alkaa pään hakkaaminen seinään ja vihamielinen ympäristö yrittää eri tavoin tehdä selvää anarkistista siihen saakka kunnes Suurlakon pelastava vapaudensanoma saapuu kuin tervehdyttävä kevätmyrsky.

Itsekin siviiliavioliiton joskus solmiessani ei asia ollut sen kummallisempi eikä aiheuttanut ongelmia. Niitä kuitenkin taisi käytännössä, joskaan ei teoriassa aiheuttaa kirkosta eroaminen, joka herätti epäilyksiä, kun opettajan virkaa hain.

Itselleni ei liittyminen takaisin kirkkoon ollut temppu eikä mikään, mutta Kiannolle näillä kysymyksillä oli suuri periaatteellinen merkitys. Hänen mielessään koko kirkollinen järjestelmä oli isästä perkeleestä ja vasta se hävittämällä olisi mahdollisuus päästä jonkinlaiseen maanpäälliseen paratiisiin, jossa ei ilmeisesti olisi ainakaan ns. sukupuolikysymystä eikä paljon muutakaan valhetta.

Suuren vastuun olojen nurinkurisuudesta ja kansan takapajuisuudesta ”kolmisataavuotisen pappisheimon jäsen” sälyttää mustanpuhuvalle luterilaisuudelle. Antakoon joviaali Martti-tohtori tämänkin anteeksi.

Itäpuolellakin, Karjalassa, jossa vallitsee tosiasiallinen pakanuus, ovat Kiannon kuvaamat ihmiset säilyttäneet luonnollisen onnen tilansa ainakin jossakin mielessä. Myös muualla Euroopassa asiat ovat paremmin kuin Suomessa ja Venäjällä. Suomea ja Kurjalaa painaa kirkon ja valheen ies.

Suhde Venäjään on yksi aikakauden valheen ilmentymiä. Syrjäisessä mökissä päähenkilö poltattaa isännällä sekä helvettiä esittävän painokuvan, että keisarin muotokuvan. Kun vastustajat saavat tästä kuulla, he ovat valmiita käyttämään asiaa sankarin pään menoksi.

Venäläisen sortovallan myötäily on ilmeistä sukua sille kirkkouskovaisuudelle ja henkiselle orjuudelle, joka maassa vallitsee. Kaiken pahan ytimessä on tuo iänikuinen ja yhä uudelleen pinnalle nouseva valheessa eläminen, jota on vihattava pyhällä vihalla.

Mitä venäläisyyteen tulee, kirjailija on yllättävän suorasanainen, ottaen huomioon, että elettiin taas aikaa, jolloin vuoden 1905 suojasää oli vaihtumassa toisen sortokauden pakkasiin.

Kirjailija ei toki olisikaan ollut sanansa mittainen, ellei olisi puhunut suutaan puhtaaksi, mutta julkaisijan kannalta majesteettirikoksen kuvaus saattoi olla arkaluontoinen ja niinpä keisarin kuvan polttaminenkin esitetään kiertoilmauksin.

Filosofointi kristinuskon perusteista oli toki jo tuohon aikaan sivistyneen eurooppalaisen kannalta vakiintunutta valtavirtaa ja uskovaisuus sanan varsinaisessa merkityksessä yhä harvinaisempaa. Kuitenkin erityisesti Tolstoi moraalisena opettajana herätti tavatonta huomiota myös Suomessa, jossa hänen pamflettejaan sai estettä julkaista.

Kianto luettelee päähenkilönsä filosofisina oppi-isinä pitkän litanian tunnettuja ja unohdettujakin ajattelijoita, mutta papin poikana häntä taisi sentään eniten koskettaa Tolstoin uusi kristillisyys ja ehdottoman rehellisyyden vaatimus.

Itse asiassa on aika kiinnostavaa huomata, miten merkittäviksi tuohon aikaan saatettiin nostaa asiat, joille nykyään tuskin edes kohautetaan olkapäitä.  Nykyiseen tyhmyyteen kuuluu välinpitämättömyys monia keskeisiä elämän kysymyksiä kohtaan.

Uskonto ei ole nyt se juttu, jolla kansa antaa pettää itseään. Sen sijaan kätkeydytään toisenlaisen hurskastelun taakse ja kieroillaan farisealaisesti totuudenpuhujien vaientamiseksi ja omaa hyveellisyyden kruunua kirkastaen.

Kyllä Kiannon perusproblematiikka tänäkin päivänä täysin tuttua ja ajankohtaista on. Kukapa ei huomaisi, miten tarkoitushakuisesti valhetta pönkitetään ja totuutta vainotaan nimenomaan farisealaisen puolueen toimesta.

Mies, joka sanoi …-sanan on tänään täysin moderni hahmo, mutatis mutandis.

Timo Vihavainen ke 12.07. 09:44

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44