Blogi: Timo Vihavainen, su 02.07.2017 13:09

Oskarin seikkailuja

Oskari Tokoi, Maanpakolaisen muistelmia. Tammi 1947,  359 s.

 

Oskari Tokoilla oli varsin vaiheikas elämä. Rengistä siirtolaiseksi ja kaivosmieheksi, maailman demokraattisimman eduskunnan puhemieheksi, maailman ensimmäiseksi sosialidemokraattiseksi ”pääministeriksi” (senaatin talousosaston varapuheenjohtaja), vallankumoushallituksen ministeriksi ja sitten pakolaiseksi ja Englannin palveluksessa olevan Muurmannin legioonan everstiluutnanttiin verrattavaksi kakkosmieheksi, sitten Kanadaan tukkikämpille ja lopulta lehtimieheksi Yhdysvaltoihin.

Siinähän tuota jo olikin, mutta pakko lienee tähän vielä lisätä, että Suomen kommunistinen puolue langetti Tokoille jopa kuolemantuomion, jonka toimeenpaneminen oli jokaisen puolueen jäsenen velvollisuus.

Moinen tuomio tietenkin osaltaan kuvastaa sitä, millainen rosvokopla tuo mainittu, Moskovassa perustettu puolue aikoinaan oli, mutta lisäksi siinä heijastuu myös se sosialidemokraattien ja kommunistien välisen ristiriidan katkeruus, joka ei enää taida useinkaan tulla ihmisten mieleen.

Mahdollista on, että juuri tässä asiassa olisi voinut vaikuttaa myös Tokoin ja O.W. Kuusisen välinen ristiriita, sellainenhan näyttää kirjassa vilahtelevan.

Kirja muuten ei ole Tokoin itsensä, vaan hänen tyttärensä isän muistiinpanojen pohjalta kirjoittama. Miksi näin tehtiin, on hieman outoa, koska Oskari oli vielä hyväisä hengissä ja kävi sodan jälkeen Suomessakin, jossa hänelle aikoinaan langetettu valtiopetostuomio oli kumottu.

Kirja on sinänsä malliesimerkki siitä, että muistelmat on poliittisen historian lähteinä pantava hyvin tiukkaan syyniin ja verrattava niitä joka kohdassa muihin lähteisiin, joita toki strategisista kohdista löytyy vaikka millä mitalla.

Periaatteessa on kuitenkin aina kiinnostavaa kuulla, mitä tapahtumien keskellä ollut niistä kertoo itse asiasta kuultuna. Sitä paitsi maailmassa on muutakin kiinnostavaa kuin poliittinen historia.

Mitä tulee itse vallankumousvuosiin 1917 ja 1918, on muistelmien antama kuva politiikasta varsin lattea ja vähän kiinnostava. Selvää kuitenkin on, että muistelija esiintyy patrioottina ja sangen luultavasti sellainen olikin, kovin hyväuskoinen vain.

Kiinnostavampia tarinoita ovat ne, jotka liittyvät sinänsä tunnettuun hankkeeseen viljajunien toimittamisesta Siperiaan hakemaan suomalaisille syötävää. Venäjähän oli, kiitos bolševikkikomennon, niin sekaisin, että nälkäkuolema uhkasi miltei kaikkialla, vaikka viljaakin sentään maassa oli.

Muurmannin legioonasta on paljon kirjoitettu, mutta Tokoin kuvaukset välittävät kiintoisia ja nimenomaan henkilökohtaisia muistoja tuolta hurjalta ajalta, jolloin Pohjois-Venäjällä oli jos jonkunlaista porukkaa, serbeihin, italialaisiin ja amerikkalaisiin saakka.

Yhtä sieltä kuitenkin puuttui ja se oli ruoka. Nälkään nääntyminen ei noilla leveysasteilla ja tuohon aikaan ollut mikään sensaatio ja kotimaastaan paenneille punaisille ja eräille muillekin se oli realistinen tulevaisuudenkuva, ellei pelastusta tulisi jostakin ulkoa.

Sellaiseksi osoittautui Englannin armeija, joka värväsi miehet palvelukseensa legioonana, joka tuskin oli kovin sotakuntoinen, mutta sopi ainakin vartiointitehtäviin.

Englannin hallituksen tuki oli kova sana myös silloin, kun miehet sodan loputtua palautettiin Suomeen. Vain osa, Oskari muiden mukana, joutui lähtemään Kanadaan ja pääsi sieltä sittemmin taas Yhdysvaltoihin.

Julistettu kuolemantuomio oli sielläkin voimassa ja erinäiset aatteelliset työläiset näyttivät ottavan asian enemmän tai vähemmän vakavasti, mutta Oskari kertoo pystyneensä esittämään asiansa fiksummille tovereille niin vakuuttavasti, että nämä tulivat järkiinsä.

Myös Oskarin vaarallisuudesta vallankumouksellisena kanneltiin turvallisuuselimille ja hän joutui puhdistautumaan.

Se kova kysymys, johon hänen olisi oikeastaan tuossa kirjassaankin pitänyt vastata kuuluu: millä oikeudella Suomessa vuonna 1918 noustiin kapinaan?

Sitä kysyttiin Oskarilta kuulusteluissa ja hän keksi aika nokkelan vastauksen. Sen mukaan syynä oli se, että maan laillinen hallitus oli ryhtynyt avustamaan ”vihollista, Saksaa”, jolloin työväki käsitti, ettei sillä ollut vain oikeutta, vaan myös velvollisuus nousta kapinaan. Tästä Tokoin asianajaja innostui ja väitti, että juuri näin tekivät myös amerikkalaiset vallankumousmiehet, tarkoittaen arvattavasti vuotta 1776.

Näin hyvä selitys meni läpi, mutta oli toki aivan vilpillinen. Ilmeisesti ajatus siitä, että Tokoi olisi jo  keväällä vuonna 1918 eikä vasta kapinan jälkeen olisi ollut ententemielinen, herätti sympatiaa.

Tosiasiassahan nimenomaan Lenin  bolševikkeineen oli saksalaisten vasalli ja paras tuki Venäjällä. Hänhän myös höylisti luovutti Suomen punaiset saksalaisten haltuun Brest-Litovskin sopimuksella maaliskuun alussa.

Tokoi ja sosialidemokraatit taas tietenkin olivat tiukasti tuota ententen puolella taistellutta Venäjää ja sen sortoa vastaan. Bolševikkien sorrosta ei vielä ollut kokemusta.

Mutta olihan tuo hyvin keksittyä ja ainakin se toimi. Muistelmissaan yleensä itse kukin nousee sankariksi, eikä Tokoin kirja ole poikkeus.

Muuten, itse vallankumous Suomen demokraattista hallitusta vastaan ilmeisesti sentään jäi kaivelemaan Tokoita, joka näyttää menneen mukaan ajopuuna kuten moni  muukin. Toki hän mainitsee yhtenä syynä bolševikkien hillittömän propagandan.

Toki niitä epäkohtiakin oli ja vastapuoli käyttäytyi myös tyhmästi, joten on ymmärrettävää, että puuttuu halua kaataa vastuu punaisille. Tokin niidenkin joukossa oli erilaisia aineksia. O.W. Kuusisen roolia ei paljon tuoda esille, mutta m itä sanotaan, ei juuri arvostusta herätä.

Sankarin elämä oli todella vaiherikasta, hobojen ja trampien joukossa vaellettiin, kaivoksessa juostiin karkuun palavaa dynam iittilaatikkoa, ranskalaisten kanssa hakattiin metsää ja heinää tehtiin Kanadan preerialla.

Toisaalla sitten johdettiin parlamenttia ja vähän vallankumoushallitustakin ja Muurmannin legioona kaikessa kirjavuudessaan on aina muistelemisen arvoinen. Tulkoon sivumennen mainituksi, että irlantilainen eversti Wood oli samaan aikaan karjalaisen legioonan komentajana ja kirjoitti muistelmansa, jotka Nick Baron muutama vuosi sitten on julkaissut.

Wood oli varsinainen satusetä, joskin hauska kirjoittaja ja häneen verrattuna Tokoi vaikuttaa suorastaan tunnontarkalta muistojen kirjaajalta.

Tokoi kuuluu Suomen historian tärkeimpien vaiheiden avainhahmoihin ja sitäkin kannalta on tärkeää, että hän sai aikaan muistelmakirjan. Sitä paitsi hän on varsin sympaattinen hahmo kuten useimmat muutkin muistelijat.

Vähänkö sitä ihminen eläessään erehtyy, enemmän sitä kai yleensä tehdään hyviä asioita tai ainakin niihin pyritään.

Talvisodan aikaan patriootti Tokoi teki uudessa kotimaassaan paljon propagandaa Suomen hyväksi. Samaan aikaan maassa oli paljon niitäkin suomalaisia, jotka uskoivat Kuusisen hallitukseen…

Timo Vihavainen su 02.07. 13:09

Kommentit: 1

Juha. su 02.07.2017 17:42 0

Miehen erikoinen sukunimi on jäänyt mieleen ja sekava kuva hänestä vuoroin kommunistina ja taas merkillisellä tavalla suomalaisena isänmaanystävänä. Kisahalli kalustoa siis.



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Laivat Itämerellä

ti 25.07. 13:39

Myrkyllisiä suhteita

pe 14.07. 12:51

Kiivailijan kronikka

ke 12.07. 09:44

Aikansa sankari

ma 10.07. 18:37

SM-kisat

su 09.07. 16:11

Kommunikatiivinen toiminta

pe 07.07. 20:56

Hallitse Britannia!

ma 03.07. 11:14

Oskarin seikkailuja

su 02.07. 13:09

Tolvanat ja nykyaika

ke 28.06. 23:45

Herra Kekosen suhteet Moskovaan

ti 27.06. 22:09

blogit

Vieraskynä

Relativismi vs. eurooppalaiset arvot

ke 21.06.2017 10:42

Juha Ahvio

Jatkoa vaarallinen vihreä valhe -keskustelulle

ti 04.07.2017 19:31

Professorin Ajatuksia

EU ja Suomen metsävarat

pe 14.07.2017 12:30

Jukka Hankamäki

Totuuden sanomisen hinta: 50 miljoonaa euroa

la 08.07.2017 10:54

Petteri Hiienkoski

Kolme vuotta ilmastotuhoon eli voiko ilmastonmuutosuutisointiin luottaa?

su 16.07.2017 11:20

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

YK:n propagandavideo Euroopan afrikkalaistamiseksi julki

ma 24.07.2017 23:29

Piia Kattelus (kesk.)

Ruotsin poliisin hätähuuto

ti 11.07.2017 10:15

Henry Laasanen

Vihreiden Kaisa Hernberg leikkii alistettua ja huono-osaista

ti 25.07.2017 08:41

Arto Luukkanen

Suomen menneisyyden taakat

pe 21.07.2017 22:46

Mika Niikko

Sateenkaari ja puolikuu

su 02.07.2017 23:22

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Pekka Haavisto - poliittinen ruumis

la 22.07.2017 16:32

Heikki Porkka

Mitä Neuvostoliiton pakkojäsenyys kylvi Virossa, sitä EU-jäsenyys tuottaa Suomessa

ti 25.07.2017 11:53

Olli Pusa

EU:n ytimessä?

pe 14.07.2017 12:52

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Tuoko Trumpin ja Putinin yhteistyö rauhan Syyriaan?

ke 12.07.2017 09:53

Janne Suuronen

Putin tekee mitä lupaa

ma 24.07.2017 19:19

Reijo Tossavainen

Natsi, natsi, natsi! Toisten leimaaminen on äärimmäistä mukasuvaitsevaisuutta

ti 25.07.2017 06:43

Jessica Vahtera

Et tu, Brute?

pe 16.06.2017 10:02

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Laivat Itämerellä

ti 25.07.2017 13:39

Matti Viren

Aamulehden Orwell-päivitys

ma 03.07.2017 21:45