Blogi: Timo Vihavainen, ti 27.06.2017 00:16

Pyhä yksinkertaisuus

Pyhä yksinkertaisuus

 

Kun Jan Hus seisoi polttoroviolla, hän huomasi vanhan mummon tuovan roviolle lisää poltettavaa ja lausahti  oppineiden kielellä: ”O sancta simplicitas”!-voi pyhä yksinkertaisuus.

Usein tätä lausetta käytetään banaalisti tarkoittamaan vain tyhmyyttä. Eihän tuo nainen ymmärtänyt hengen vapaudesta ja sen tarpeellisuudesta tuon taivaallista, mutta ei hän mitään sellaista tarvinnutkaan, ainakaan mielestään.

Kokemus toki osoittaa, etteivät kaikki sokeasti asialleen omistautuneet ole suoranaisesti tyhmiä sikäli, että heiltä puuttuisi kykyä loogiseen ajatteluun. Kyse ei ole logiikasta, vaan tunteesta, joka hallitsee kaikkea ja panee aina tarvittaessa älyn töihin etsimään perusteluja asialle, joka saattaa edustaa pahempaa kuin pelkkä idiotismi.

Näitä ajatellessa mieleen nousevat ensimmäisenä vuoden 1937 päivät Neuvostoliitossa. Tuossa vihalle perustetussa valtiossa nousi silloin pyhän vihan ylistäminen korkeimmilleen ja sille löydettiin yhä uusia kohteita. Ihmiset, jotka olivat olleet Leninin ja Stalinin lähimpiä työtovereita paljastuivatkin yhtäkkiä kataliksi rikollisiksi, joiden tarkoituksena oli koko ajan ollut estää maailmanhistorian kärjessä marssivan neuvostojen maan siirtyminen korkeampaan yhteiskuntajärjestelmään kaikkien onneksi.

Nyt alkoivat varsinaiset tuholaisten ja diversanttien paljastamisen orgiat. Lapset ilmiantoivat vanhempiaan, vaimot miehiään, alaiset johtajiaan. Koska rikos sosialismia vastaan oli pahin kuviteltavissa oleva, oli vaadittava rangaistuskin selvä. Se oli VMN, rangaistuksen korkein aste eli teloittaminen ampumalla.

Pelkästään Neuvostoliitossa oleskelevia suomalaisia tuo karu rangaistus kohtasi noin kymmenen tuhatta kertaa, enimmäkseen parin vuoden sisällä. Se oli niin paljon, että heikompien usko alkoi jo horjua, mutta toisaalta ilmeisesti ilmiantoihin sotkeutuneiden usko vain vahvistui, sillä nyt sitä  vasta tarvittiin.

Teloitus ja ilmianto saivat eräänlaisen rituaalisen roolin. Kyseessä oli uskon teko, jollaisia aikoinaan espanjassa kutsuttiin juuri tällä nimellä: auto da fe. Silloin poltettiin kerettiläiset ja luopiot roviolla, nyt, rationaalisempana aikana tyydyttiin likvidointiin minimaalisin menoin ja kustannuksin.

Kaiken ytimessä oli juuri tuo usko. Itse Stalin viittasi uskon tärkeyteen niissä johtopäätöksissä, joihin puolueen historia antoi aihetta ja jotka kiteytettiin puolueen historian ns. lyhyen kurssin lopussa. Petturit ja heikkouskoiset saattoivat tehdä suunnatonta vahinkoa myös vähälukuisina.

Kuten tiedetään, usko ilman tekoja on kuollut ja siksi nostettiin mainittuna vuonna 1937 kaikkien esikuvaksi tšekistien lahjomaton päällikkö Nikolai Ježov, mies, jolla ei sana koskaan eronnut teosta.

Monet muut, kuten nähtiin, hokivat kyllä uskollisuuttaan puolueelle, mutta käytännössä he tekivätkin sitä, mikä näytti järkevältä ja kohtuulliselta. Vasta silloin, kun ihminen pantiin kovan paikan eteen ja häntä vaadittiin tuomitsemaan vaikkapa omat vanhempansa, koeteltiin kunnon bolševikin kunto ja kelpoisuus.

Toki Ježov ennen pitkää todettiin tuholaiseksi ja petturiksi ja teloitettiin monine apulaisineen. Heistä tuli syntipukkeja niille ylilyönneille, joita heidät oli käytännössä pakotettu tekemään.

Itse suuren asian pyhyys kuitenkin säilyi ja sillä myös oli ilmeisen hyvät elinedellytykset. Moni ihminen kaipasi elämälleen ja uhrauksilleen korkeampaa tarkoitusta ja sellaiseksi tarjoutui kuin itsestään suuri ja erehtymätön puolue, joka kynti vakoaan maailmanhistoriaan. Ihmisen osa oli lopultakin hyvin helppo: tarvitsi vain tehdä, mitä käskettiin. Mikään uhraus ei ollut liian suuri.

Tämä psykologia näyttää nousevan yhä uudelleen kukoistukseensa, vaikka se välillä jo näyttää kuolleelta. Se on totalitarismin kasvualusta ja se elää myös sellaisessa valtiossa, joka ei ole totalitaarinen. Se luo omat instituutionsa ja norminsa ja palvoo niitä absoluuttisina totuuksina, joiden horjuminen voisi romahduttaa koko uskovaisen maailman. Siksi niihin ladataan niin paljon tunnetta.

Tässä iässä voi jo muistella huvittuneena taistolaisten touhuja, jotka jälkeenpäin näyttävät pelkästään hölmöiltä. Aikanaan kyse oli pyhyydestä, joka jätti yksilöt ja heidän vähäpätöisen elämänsä toisarvoiseksi materiaaliksi, jolle tulevaisuus piti rakennettaman.

Kun tulevaisuus ei sitten kuulunutkaan bolševismille, näytti normaaliksi ajateltava avoin yhteiskunta nousevan jälleen arvoonsa. Ehkäpä historia oli suorastaan päättynyt ja kaikki kansat pääsisivät palaamaan sille valtatielle, joka ainoana saattoi johtaa sinne, minne ihmiskunnan pitääkin mennä.

Asia ei kuitenkaan ole käytännössä yhtä yksinkertainen kuin se on teoriassa. Kuten Sir Isaiah Berlin aikanaan totesi, vapaat henget ymmärtävät, ettei historialla ole mitään librettoa. Tulevaisuus on ihmisten itse luotava ja on tahdon asia päättää, mitä halutaan. Yhdet haluavat yhtä ja toiset toista. Totalitaarisessa yhteiskunnassa ja totalitaarisessa psykologiassa nämä toiset edustavat rikosta ja petosta, mutta se ei ole eikä saa olla normina siellä, missä vapautta kunnioitetaan.

Tämä tuli mieleeni, kun sain yllätyksekseni todistaa, miten omista vähäpätöisistä blogeistani etsittiin rasismia ja ihmisvihaa ja ilmeisesti oltiin niitä jopa löytävinään, vaikka esimerkkejä ei tuotukaan nähtäville.

Mutta totalitaarinen psykologia ei ole tyytyväinen edes siihen, mitä löytää, vaan haluaa tunkeutua syvemmälle, asioiden varsinaiseen olemukseen saakka. Mikäli joku kannattaa toisenlaista skenaariota maan tulevaisuudelle kuin nuo orwellilaiset hyvinajattelijat, hänen täytyy olla objektiivisesti ottaen ihmiskunnan vihollinen.

Tuon facebookissa käydyn keskustelun käynnisti havainto, jonka mukaan blogini olivat tarttuneet johonkin suodattimeen ja niitä pidettiin a priori jonkinlaisena vihapuheena, joka saattoi kuka ties olla rikoslain tuntemaa kiihottamista kansanryhmää vastaan.

No, eihän sellaista löytynyt millään mittapuulla, mutta olipa kiinnostavaa seurata käytettyä argumentaatiota. Todellisena limbona oli jonkun älyllisesti takapajuisen henkilön ad hominem kiljahdus: jokin epäillyn joskus esittämä kommentti(???), joka oli todistus kusipäisyydestä, oli pätevä syy sille, että hänen kohdallaan voitiin ”antaa sensuurin laulaa(???)”. Myöhemmin laulajiksi korjattiin ”filtterit”.

Moukkamaisuus ei meikäläistä hätkähdytä, eikä sillä tietenkään ole laajempaa mielenkiintoa. Toisin on asia sellaisen psykologian kohdalla, joka muitta mutkitta kannattaa sensuuria eikä ilmeisesti kykene hahmottamaan muita mahdollisia maailmankatsomuksia kuin omansa, saati antamaan niille sellaista vapautta, johon demokraattisen yhteiskunnan on perustuttava niin kauan kuin se haluaa olla avoin ja demokraattinen.

Tämä tapaus on toki lähinnä säälittävä ja lajissaan räikeä, mutta ei näköjään niinkään harvinainen. Sinänsä suhteellisen suppeassa keskustelussa esiintyi toinen toistaan tyhmempiä vihapuheen purkauksia, noita pyhän yksinkertaisuuden ilmauksia, joita maailmassa ilmeisesti tulee olemaan ajasta aikaan.

En missään tapauksessa halua lietsoa vihaa tyhmiä kohtaan, sillä itsehän he asiasta joutuvat kärsimään. Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi joka aamu herätessään havaita olevansa tyhmä, mutta ehkäpä kohtaloa lieventää se, ettei asialle kyetä näkemään mitään vaihtoehtoa, en tiedä.

Itse tyhmyyttä ja hölmöyttä sen sijaan otan vapauden vastustaa. Sen täytyy kuulua jokaisen oikeuksiin avoimessa, demokraattisessa yhteiskunnassa.

Yksinkertaisuus saattaa olla vilpitöntä ja siinä on usein jopa ihailua herättäviä piirteitä. Kaikki yksinkertaisuus, varsinkaan sellainen, jolla on intellektuaalisia pretensioita, ei ansaitse ihailua, vaan ylenkatseen.

Timo Vihavainen ti 27.06. 00:16

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44