Blogi: Timo Vihavainen, ti 20.06.2017 14:03

Out of the Blue

Out of the Blue

 

Sininen on mielestäni jotenkin sympaattinen väri. Se tekee viileän ja konstailemattoman vaikutelman, se myös sopii miehille, joiden tarkoituksena ei ole korostaa ulkoista itseään toimimalla vaateripustimena tai demonstroida apinoilta periytyvää lajin matkimistaipumusta, jonka ilmentymiä myös muodeiksi nimitetään…

Sininen ja musta on yhdistelmä, jossa joskus on jopa tuntevinaan ylenmääräistä pyrkimystä tehdä kylmän teräksistä vaikutelmaa. Sitä kai joskus jossakin puolueessakin ajateltiin. Ehkäpä sen värinen politiikka on yksipuolista, mutta jokaiselle kai demokratiassa täytyy jotakin tarjottavaa olla, jos olen asiasta mitään ymmärtänyt.

Toki kaikki värit ovat aina syyttömiä tai ehkä pitäisi ajatella, että ne tulevat maailmaan syyttöminä ja viattomina, kunnes pahat ihmiset alkavat assosioida niihin omia kieroutumiaan. Ja saattavathan ne hyvätkin omiansa assosioida.

Sininen on horisontin ja tavoittamattoman kaukaisuuden väri. Horisontti on petollinen harhakuva, joka siirtyy yhä eteenpäin kun sitä yrittää tavoitella, mutta toki ihmiselle onkin ominaista tavoitella saavuttamatonta tai ainakin siitä uneksia. Ei täällä muuten mitään olisi aikaan saatu.

Venäjässä siniset unelmat, голубые мечты viittaavat epärealistiseen tai ainakin aivan tyhjän päällä olevaan fiilistelyyn.

Väri goluboi (taivaansininen) on kuulemma myös rauhallisuutta ja rentouttta edistävä ja luottamusta herättävä ja sitä käytetään siksi neuvotteluhuoneissa (herätys, te kaikki, jotka pelkäätte venäläisten juonia! Näin pitkälle ne menevät…). Sanalla viitataan myös miespuolisiin homoseksuaaleihin, naispuoliset ovat taas vaaleanpunaisia (rozovyje).

Ranskassa bleu muistuttaa äänteellisesti sanaa dieu ja toistuu siksi monissa kirosanoissa:parbleu, morbleu ja niin edelleen. Ja kukapa ei muistaisi iki-ihanaa iskelmää L’amour est bleu:

Bleu, bleu, l'amour est bleu

Blue, blue, love is blue

Berce mon cœur, mon cœur amoureux

Cradle my heart, my loving heart

Bleu, bleu, l'amour est bleu

Blue, blue, love is blue

Bleu comme le ciel qui joue dans tes yeux

Blue like the sky which play in your eyes

 

 

Comme l'eau, comme l'eau qui court

Like the water, like the running water

me, my heart runs after your love.

Moi, mon cœur court après ton amour

 

 

Siinäpä tuli vielä kaupanpäällisiksi käännös isänmaamme todelliselle superkielelle, joten runoa ei tarvinne kommentoida.
Euroopassa kun ollaan, mieleen nousee kuitenkin vielä väistämättä kysymys siitä, millainen suhde saksalaisilla oikeastaan on omaan blau-sanaansa?

Tietäen tämän kansan lukemattomat kompleksit, luulen, että herkimmät pystyvät löytämään jokaisesta sanasta jotakin epäilyttävää siksi, että natsitkin ovat niitä joskus käyttäneet. Ajatellaanpa nyt sinisiä silmiä! Natsien mielestä ihmisillä piti olla siniset silmät, joita valitettavasti ei heidän johtajillaankaan sattunut olemaan, mutta kukapa olisi täydellinen.

Muuan reininmaalainen laulu joka tapauksessa ylistää paikallisten naisihmisten silmien väriä aivan häpeämättömästi:

Kornblumenblau

Ist der Himmel am herrlichen Rheine,

Kornblumenblau

Sind die Augen der Frauen beim Weine.

Darum trinkt Rheinwein, Männer, seid schlau,

Dann seid am Ende auch ihr kornblumenblau.

 

Tässä nostetaan jopa esille ruiskukan sini, jolla on muutenkin paljon poliittista painolastia meidän silmissämme. Sivumennen sanoen edellä mainitun renkutuksen loppusäkeistössä kehotetaan miehiä olemaan ovelia kaiketi sen vuoksi, että saisivat naisia vietellyksi!

Dann seid am Ende auch ihr kornblumenblau.

 

Vai oliko sittenkin kysymys siitä, että luvassa oli blauer Montag, eli krapulapäivä, jolloin töitä tehdään vain puolella teholla, ajelehditaan mielikuvituksen maailmoissa ja muutoinkin ajatellaan sellaisia asioita, jotka eivät kuulu kunnolliseen (tüchtig) elämään, vaan tuohon sille vihamieliseen, korkeampaan olotilaan, jossa aukenevat elämän suuret kysymykset (vrt. Origon taitelijakrapula).

Mikäli google tuolloin kysyy, mitä ajattelet, kehottaisin olemaan vastaamatta, kysyjä ei ole sen arvoinen. Mutta tämä on sivuseikka.

Kyllähän värillä on väliä ja sillä on aina myös tulkintansa. Itse olen aina antanut pojille sinisiä esineitä ja tytöille taas punaisia, mikä tietenkin ensi kädessä todistaa omaa taantumuksellisuuttani, mutta on myös ilmeisesti aina enemmän tai vähemmän vastannut kyseisten henkilöiden omaa makua ja mieltymyksiä.

 Tämä vain tuli mieleeni, kun sain kuulla, että olemme saamassa uuden puolueen, jonka nimi on Sininen tulevaisuus.

Mikäpäs siinä, kaunis nimi. Minun korvissani ja olen tietenkin tässä hyvin subjektiivinen, tuo nimi herättää mielikuvan unelmahötöstä, pilvien tavoin kauas karkaavasta metsän laidasta, jota emme koskaan tavoita.

Mutta ei tämä sinänsä paha asia ole. Kyllä politiikassa on oltava perspektiivejä. Emme me eikä kukaan muukaan koskaan pääse sinne historian loppuun, jonne aika tämän ihmiskunnan ja muunkin luomakunnan kerran on johdattava. Oma vuorommehan me vain täällä palvellaan, mutta olisimme suuria lurjuksia, jos emme muistaisi velvollisuuksiamme seuraajiamme kohtaan.

Ja hyvä on, että tulee tulevaisuuspuolue tämänkin maan politiikkaan. Muuan nykyinen poliitikko lienee sanonut, ettei sellaisilla asioilla ole väliä, jotka vaikuttavat vasta meidän kuoltuamme. Sellainen kevytmielisyys on politiikassa rikollista.

Katse siis sineen! Saattaisin jopa innostua sen komeista arvoista (hyvinvointi, oikeudenmukaisuus ja turvallisuus -olikohan tällaisia kenelläkään muulla?) ellei jokin asia häiritsisi.

Kysymys on siitä tavasta, jolla tämä joukko erottautuu entisistä tovereistaan. Nämä tuomitaan suuriäänisesti ja pöyhkeästi, arvoihin viitaten.

Ikävä vain, että noissa puheissa ei ole mitään konkreettista sisältöä. Kun puhutaan jostakin abstraktista ihmisvihasta ilman ainuttakaan viittausta siihen, mitä asialla tarkoitetaan, on kyseessä vihapuhehöttö, jota en vain mitenkään pysty pitämään rehellisenä.

Mikä estää sinisiä käyttämästä avoimia kortteja? Kuka on tehnyt mitä ihmisvihamielistä ja milloin ja missä? Mitä tästä seuraa? Onko entisillä tovereilla maamme tulevaisuuden suhteen jotakin sellaisia poliittisia päämääriä, jotka jyrkästi eroavat sinisistä unelmista?

Vai onko kyse vain ja ainoastaan propagandatempusta, jonka avulla halutaan karistaa omilta harteilta se rasittava maine, jonka poliittiset viholliset ovat katteettomasti sälyttäneet entisen puolueen kontolle?

Samalla sitten mennään kyynisesti mukaan tuohon valehteluun ja kuvitellaan, etteivät kannattajat huomaa yhtään mitään? Kaikkihan ne valehtelevat, cosi fan tutti. Miksipä olla poikkeus tässä joukossa?

Niin, miksihän? Kansahan se uurnilla sitten ratkaisee, mikä politiikassa kannattaa ja mikä ei. Onpa taas kiinnostavaa nähdä, miten käy.

Timo Vihavainen ti 20.06. 14:03

Kommentit: 2

Pertti ti 20.06.2017 15:59 0

Simon näyttää uskovan, että saman kusetuksen voi hyvin aloittaa alusta. On tosiaan kiinnostavaa nähdä, onnistuuko se.

Juha. ti 20.06.2017 21:27 0

"Sininen tulevaisuus".???

Jos joku mikä ainoa lehmän kellojen perinneyhdistys olisi ottanut nimekseen tuonkin sloganin. Todennäköisesti heidän kerhotalonsa olisi poltettu maantasalle ja polpo olisi vienyt vastaavat terroristit kuulusteluihin, jotka olisivat kestoltaan kestäneet peräti 20 minuuttia, mutta kuitenkin juoppoputkassa olisi vietetty 3 kk ilman henkilökohtaisia lääkkeitä, vettä ruokalusikallinen päivässä ja yksi vihreän liiton ravinnekartan mukainen kärpänen päivässä. Jos syytetyt olisivat kärpäisestä valittaneet. Suvakki poliisi karjaisee pahan olon ulos pienemmilleen... "Kuvittele sen olevan härkäsen."

Sanonpa, että ovat melkoisia valopäitä, jotka vielä Jumalnkin halventavat puhumattakaan isänmaallisista suomalaisista, jotka eivät suostu miekkaa nielemään ja kamelin plöröä juomaan. Ei ole rasismia. Terveysjuomia maailmalla on montaa sorttia. Kirjoitan ainoastaan totta ja siksipä sininen taivas on kattoni ja tähtitaivas makkarini katto.



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kanavointia

ke 20.09. 07:53

Arkipäivän ressentimentti

su 17.09. 21:50

Valitun kansan olemus

ti 12.09. 20:49

Hyvin järjestetty poliisivaltio

ma 11.09. 18:55

Pala Amerikkaa

su 10.09. 15:09

Vapaus, mi meitä viet!

ke 06.09. 08:48

Suin päin tulevaisuuteen

ti 05.09. 08:48

Stolypinistä Leniniin

to 31.08. 11:37

Uhka mereltä?

ti 29.08. 14:15

Kiihottuminen ja kiihottaminen

ke 23.08. 21:04

blogit

Vieraskynä

Turku ja Suomi. Lintukoto joka romahti.

to 21.09.2017 19:57

Juha Ahvio

Ylen mielenkiintoinen Me kannatamme Trumpia! -radiokeskustelu

pe 08.09.2017 13:47

Professorin Ajatuksia

Kielirasismia Pohjoismaiden neuvostossa

pe 22.09.2017 08:18

Jukka Hankamäki

Eduskunta tilaa maahanmuutosta hyvän tarinan

pe 22.09.2017 09:50

Petteri Hiienkoski

Suomea integroidaan Euroopan yhteiseen puolustukseen millä mandaatilla?

to 21.09.2017 10:51

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Lähi-idän ja Afrikan väestö ohittaa venäjänkielisten määrän pian Helsingissä ja Espoossa

ti 19.09.2017 00:54

Piia Kattelus

Hallituksen vastuu laittomassa maahantulossa

ke 13.09.2017 11:50

Henry Laasanen

Demarit tukkanuottasilla: feministit vs. sovinistit

la 02.09.2017 10:37

Arto Luukkanen

Niinistö jänistää ja tekee "putinit"?

pe 22.09.2017 08:23

Mika Niikko

YK - Yllä kritiikin

ke 13.09.2017 15:58

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

50 000 tulotonta ruokakuntaa - keitä he ovat? - tietämiseen ei muuten tarvita rakettitiedettä

ma 11.09.2017 19:06

Heikki Porkka

Oldies but goldies, 13, Tony Halme ja punavihreä hiljaisuus

pe 22.09.2017 14:08

Olli Pusa

Kuka on suvakki?

ma 18.09.2017 04:24

Alan Salehzadeh

Iran pyrkii hiljentämään myös ulkoiranilaisia toimittajia ja kriitikkoja

ma 11.09.2017 18:52

Janne Suuronen

Ylikomisario Taponen on aivan oikeassa

ti 12.09.2017 13:39

Reijo Tossavainen

Matkailuautolla Malagaan, 20. päivä: Pisan torni pysyy edelleenkin pystyssä

pe 22.09.2017 07:55

Jessica Vahtera

Surusta vihaan ja pelon seurassa kotiin

ke 23.08.2017 09:27

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Kanavointia

ke 20.09.2017 07:53

Matti Viren

Vihapuhe mallia DDR

ke 20.09.2017 14:02