Puoluekokouksessa äänestyksen yhteydessä tapahtunut käsien nosto herättää syytöksen natsitervehdyksestä. Natsiaikaan nähdään viittaus myös siinä, että poliittisen kampanjan yhteydessä jaetaan 88 ämpäriä. Lukumäärällä nähdään olevan symbolinen merkitys. Samaan aikaan tuskin ketään näyttäisi häiritsevän se, että Suomessa käytetään sikiöseulontoja rotuhygieeniseen tarkoitukseen, kirjoittaa professori Tapio Puolimatka Seurakuntalaisessa.

Vammaisten lapsen abortoimista perustellaan esimerkiksi halulla säästää lasta kärsimykseltä: elämä vammaisena on oletettavasti niin kärsimyksentäyteistä, että vammaisen lapsen on parempi kuolla. ”Tapan sinut, koska rakastan sinua.”

Professori Theresia Degenerin mukaan tällainen perustelu on peräisin kansallissosialistien rodunjalostusopillisesta ajattelusta, jonka mukaan vammaisuus on este sekä perheen että vammaisen yksilön onnelle, Puolimatka jatkaa.

Puolimatkan mukaan tätä samaa argumenttia käytetään silloinkin, kun abortoidaan lapsia, joiden elämä on todennäköisesti erityisen onnellista. Down-lapset pystytään usein tunnistamaan sikiödiagnostiikalla. Aborttia ei kuitenkaan tässä tapauksessa voida perustella lapsen odotettavissa olevalla kärsimyksellä, koska Down-lapset ovat poikkeuksellisen onnellisia lapsia.

”Jos voimme tappaa, voimme tehdä mitä tahansa – ja historioitsijat tulevat kirjoittamaan, että 1900-luvun viimeiselle vuosikymmenelle tultaessa lukuisa joukko miehiä ja naisia maapallon kaikkein hemmotelluimmassa yhteiskunnassa oli alkanut pitää normaalina ja haluttavana sitä, että sairaat, heikot ja avuttomat ihmiset tapettaisiin. Kun he olivat köyhä maa, he eivät niin ajatelleet; nyt voimansa ja menestyksensä päivinä he ovat muuttaneet mielensä. Kohdun hämärässä nukkuvat vauvat heräsivät siihen, että veitsenterävät kanyylit imivät ja repivät heidän pehmeät nuoret jäsenensä. Valkeapukuiset hoitajat paimensivat harmaantuneita ja hajamielisiä isoäitejä kuolemaan. Monet lääkärit alkoivat pitää itsemurhaa lääkkeenä.”, Puolimatka siteeraa hallintotieteen ja filosofian professori J.Budziszewskia.

Kun kuoleman kulttuuri syöpyy yhä olennaisemmaksi osaksi yhteiskuntaa, kukaan ei lopulta ole sen tarjoaman ”hoidon” ulottumattomissa.

"Samalla kun eliittimme näkee natsismia sielläkin missä sitä ei ole, se ei ole huomaavinaankaan, että natsismin rodunjalostusoppi ja heikkojen tuhoaminen vahvempien ehdoilla on syöpynyt yhä olennaisemmaksi osaksi yhteiskuntamme käytänteitä", Puolimatka päättää kirjoituksensa.