Blogi: Timo Vihavainen, la 03.06.2017 18:39

Kansallisruoka

Kansallisruoka

 

Kansallisuuksien ruokailutottumukset poikkeavat toisistaan ja se on rikkautta se. Ennen, valistumattomina aikoina saatettiin tätäkin asiaa käyttää hyväksi leimattaessa koko porukka poikkeavaksi ainekseksi, joka rakasti kaiken maailman iljetyksiä. Ranskalaisia englantilaiset ovatkin nimittäneet sammakoiksi –frogs- ja saksalaiset taas ovat saaneet hapankaalista jotenkin ikävältä  ja vähintäänkin hölmöltä kuulostavan haukkumanimensä –kraut.

Itse muistan vielä, ehkäpä vääpeli Ryhmyn vaikutuksesta, myös oppineeni, että venäläisten herkku, hapankaali, oli jotenkin vastenmielistä eikä oikeastaan lainkaan ihmisruokaa. Saksalaisten hapankaalia ei kaiketi mitattu samalla mitalla, en tiedä. Asiasta ei taidettu edes lainkaan puhua, ehkäpä hienotunteisuussyistä..

Sitä paitsi hapankaalista on Ranskassakin, kaiketi elsassilaisesta vaikutuksesta johtuen, tullut hyvinkin yleinen ruokalaji. Muistan, että sitä ainakin pari vuosikymmentä sitten oli joka paikassa. Nyt se kukaties on harvinaistunut tai sitten vain kuvittelen. Mutta onko se kansallisruokaa?

Venäjällä kansallisruoka on ruisleipä, mutta se on aivan erilaista kuin meidän ruisleipämme, kuten jokainen tietää. Eihän se hullumpaa ole ja sitä paitsi siitä saa vallan mukaviazakuskoita oluen kyytipojaksi, kun paistaa palasia ja maustaa niitä valkosipulilla.

Lisäksi syntyy venäläisestä leivästä helposti ruokalaji nimeltä tyrjä (тюря), joka muistuttaa meidän leipäressuamme.

Myös leipäkalja eli kvassi tehdään leivästä ja sen kansallinen merkitys ilmenee jo käsitteestäkvasnoj patriotizm –kaljapatriotismi, joka kuvaa aidon ahtaasti nurkkakuntaista mentaliteettia, joka ihannoi kaikkea omaa.

Tästä muuten tuleekin mieleen, miten runoilija aikoinaan määritteli generalissimus Suvorovin venäläisyyden:

Был русак - Россию нашу

Всей душою он любил.

Был солдат - ел щи да кашу,

Русский квас и водку пил;

 

Vodka ja kvassi kuuluivat rsiis uokavalioon siinä kuin kaalisoppa ja puuro. No, sananparren mukaan sotilaan ruokaa ne nimenomaan olivatkin. Lorunhan lienee jokainen venäjän opiskelija kuullut: щи да каша –пища наша.  Siinäpä suorastaan venäläinen shibboleth, jonka lausumisesta tunnistaa, mistä kukin on.

Hyväksyttäneen siis ajatus, että ruisleipä on venäläisyyden tunnus siinä kuin hapankaali saksalaisen ja sammakko ranskalaisen. Itse kukin on omansa valinnut.

Joka tapauksessa voinemme lähteä siitä, että oikean, reilun ja normaalin ihmisen, isänmaan nuhteettoman pojan ja miksei tytönkin tunnistaa helposti siitä mitä hän syö: der Mensch ist was er isst.

Mikäli sanon, että suomalaisten kansallisruoka on suomalainen ruisleipä, joka oleellisesti poikkeaa niin venäläisestä kuin saksalaisesta ja puolalaisesta, osun tuskin kauas harhaan. On siinä kuitenkin tiettyjä ongelmia. Kuten tunnettua, koko Suomi ei ole tottunut samanlaiseen leipään, meillähän jakolinja menee suunnilleen Pähkinäsaaren rauhan rajaa pitkin.

Savosta katsoen jo läntinen kova leipä ja kaiken maailman setsuurit ovat jotakin muuta kuin kunnon ruokaa. Ruotsalaisten rusinapullat voikin jo jättää oikean ”leipä”-kategorian ulkopuolelle. Pelleilyksihän se menee siellä.

Totta onkin, että suomalainen ruisleipä on jotakin, jota ei muualta löydä. Vasta viime aikoina on ruotsalaisissakin kaupoissa joskus ollut jotakin sen kaltaista saatavana. Eipä siis ihme, että se, mitä kaikki ulkomailla asuvat suomalaiset pyytävät kotimaasta tuomaan, on ruisleipä.

Täytyy myöntää, että järkytykseni oli todella suuri, kun tässä päivänä muutamana huomasin, että maamme parasta ja suosituinta ruisleipää oli ruvettu väärentämään.

Tutut neliskanttiset irtopalat oli ruvettu tekemään jostakin makeutetusta taikinasta eikä niiden syöminen enää tuntunut mielekkäältä, jos ruisleipää mieli teki.

Vielä hullummin oli pyöreiden leipien kanssa. Näytti siltä, kuin jokin mielipuoli olisi alkanut nimitellä paketteja milloin milläkin typerällä uudella nimellä ja sotkenut taikinaan puolet siirappia. Olen oppinut aina kunnioittamaan Jumalan viljaa, mutta tunnustan, että tämä moska oli pakko heittää roskikseen. Se oli pakko ja se tuotti hetkellisen helpotuksen tunteen.

Jäljellä kaupan leipähyllyssä ei kuitenkaan sitten enää paljon ruisleipää ollut. Lähinnä vain kivikovat jälkiuunileivät olivat sen syötävissä, jolla oli vahvat hampaat. Muille oli tarjolla useita kymmeniä sortteja vehnäpullaa ja ohraleipää.

Kansamme sananparsiin ei suotta kuulu sanonta ”nyt otti ohraleipä”. Jos ihminen joutui syömään hevoselle tarkoitettua viljaa, oli kyseessä ilmeinen luojan rangaistus. Mikäli ohraleivän maku vielä turmellaan lopullisesti leikkelemällä se valmiiksi ja pakkaamalla muovipussiin, onkin valmiina sellainen ravinto, jota kostonhimoinen yhteiskunta aikoinaan ns. vesikopissa tarjoili suurille konnille.

On lähes uskomatonta, miten parin leipomon tai tukkuliikkeen monopoli on pystynyt raiskaamaan suomalaisen kansallisruoan.

Vain joistakin S-marketeista saa vielä Marskin arinaleipää, joka todella ansaitsee aidon ruisleivän nimen. Pakastettuna ja uudelleen paistettuna se on sitä herkkua, jota kansamme on oppinut kaipaamaan satojen vuosien aikana.

Uskon ja toivon, että ne hirvittävät väärennökset, joita kaiken maailman luovan luokan puoskarit ovat alkaneet myydä muka ruisleipänä, saavat ansaitsemansa vastaanoton. Toivottavasti sen jälkeen aletaan taas tuottaa sitä ruisleipää, joka kerran oli kuulemma Suomen suosituinta.

Eipä se leivän paistaminenkaan mitään rakettitiedettä ole. Aineksia saa vielä vapaasti ostaa ja jos tämä nykyinen tilanne jatkuu, niin käy kuin kieltolain aikana: kyllähän sen kotileipä heille vielä kostaa.

Mikähän lienee pakottanut pilaamaan senkin ja vieläpä juuri maamme juhlavuonna? Mutta mikäpä pakotti korvaamaan Helsingin vaakunan idioottimaisella värityskirjalogolla?

Missä on järki, missä maku ja missä edes normaali kohtuus? Mutta miten sanoikaan jo Francois Villon…?

Timo Vihavainen la 03.06. 18:39

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Usko vastaan skepsis

to 19.04. 15:42

Viipuri meni ja saatiin

ke 18.04. 16:28

Käännekohdassa vai koskessa kolisten?

ti 17.04. 17:34

Suomen vaikutusvaltaisin mies

ma 16.04. 13:28

Aikansa sankari

ke 11.04. 10:19

Peilit on peilejä

ti 10.04. 10:53

Darkies are gay

su 08.04. 11:40

Eläköön anarkia. Muuttuva lukutapa

pe 06.04. 15:29

Preussin hovista

to 05.04. 13:27

Maailman ihmeitä

ke 04.04. 11:44

blogit

Vieraskynä

Ooppera too

la 14.04.2018 14:49

Juha Ahvio

Lapsikato on todellinen suomalainen ongelma

to 19.04.2018 19:12

Professorin Ajatuksia

Ranskan afgaanilinja säästää Suomessa selvää rahaa

to 19.04.2018 15:34

Jukka Hankamäki

Islamkirja loppui kaupasta kuin hehkulamput sosialismista

su 15.04.2018 14:12

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Uusi Facebook-ryhmä: kantisten syntyvyys nousuun!

pe 13.04.2018 14:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Venäläistä rähähtelyä ja Suomen päättömät päättäjät

ke 18.04.2018 16:29

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Pelle Neroth - Ruotsin punavihreän eliitin kauhu nro 1

su 08.04.2018 11:50

Heikki Porkka

Yleisradion toimittaja johti katsojia harhaan A-studiossa

pe 20.04.2018 14:03

Olli Pusa

Euroopan suuri huijaus

ti 17.04.2018 09:59

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan ruokkii konfliktia ja synnyttää pakolaisia

la 27.01.2018 19:25

Janne Suuronen

Punikkitoimittajat taas vauhdissa

pe 06.04.2018 21:32

Reijo Tossavainen

Media ahkeroi Venäjän apuna valehtelussa

pe 13.04.2018 16:33

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Usko vastaan skepsis

to 19.04.2018 15:42

Matti Viren

Vehviläinen

ke 11.04.2018 00:52