Blogi: Timo Vihavainen, to 25.05.2017 10:06

Mitä rakkaus on ja mitä se vaatii?

Sitä rakkaus on

 

Rakkaus on sosiaalinen konstruktio, joka jakaantuu kahteen osaan. Toinen niistä on ihana ja muodostaa i-olentojen pääasiallisen elämänsisällön ja identiteetin lähteen. Toinen taas on edellisen vastakohta ja sitä vastaan taistelemisen velvollisuus seuraa niin itsestään selvästi edellä sanotusta, ettei asiaa ole tarpeen rautalangasta vääntää.

Edellistä voidaan lyhyyden vuoksi nimittää a-rakkaudeksi ja jälkimmäistä b-rakkaudeksi. Niiden asemasta yhteiskunnassa on viime vuosikymmeninä käyty taistelua, joka on korvannut vanhentuneen luokkataistelun.

Siinäpä ei muuten kauan nokka tuhissut, kun a-puoli saatiin möbleerattua uuteen uskoon. Siellä nyt ovat löytäneet toisensa LHGBT-i:t, jalot v:n leikkaajat, rakkauden perässä maahan muuttavat erityisheterot, sarjarakastajat tupla- ja tripla-uusperheineen sekä siemenpankkiväki ynnä monihomoperheet lukemattomine suhdekuvioineen.

 Niin monimuotoista on rakkaus! Ei se katso ihmisen kansallisuutta tai kulttuuria, väriä tai suuntautumista. Se vain tulee ja menee, tuo siivekäs Eros ja vie mennessään. Kenellä se vaihdattaa sukupuolen, kenellä jätättää lapset ihmettelemään, miksi porukka vaihtuu kuin hollituvassa.

Sellainen on a-puoli, ennakkoluuloton asenteissaan ja elämässään, luovasti hullu ja itsekin sille hereästi naurava joukko, jonka johtotähtenä on ymmärrys siitä, että ydinperhe (periytyykö se keskiajalta?) on syvältä ja että lasten paras toteutuu ehdottomasti sen mukaan, mikä vanhempia eniten huvittaa.  

Olennaista on sen ymmärtäminen, ettei tähän ylikansoitettuun maailmaan sovi omia lapsia laittaa, niin kauan kuin valmiita ulkomaalaisia yksilöitä olisi tarpeen tullen otettavissa elätiksi. Mutta sattuuhan sitä kaikenlaista.

Asiat ovat tällä puolella harvinaisen yksinkertaisia ja ongelmat ovat luonteeltaan vain teknisiä. Jos lempi leiskahtaa parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön, ei kenelläkään ole asiaan nokan koputtamista, saati että jotakuta voitaisiin lapsilla syyllistää, mikäli hän kuuluu tuohon a-populaatioon. Rakkaus on ihanaa. Ei mulla muuta.

Jaa, pitäisi siitä b-puolestakin jotakin sanoa, ellei aihe olisi niin masentava. Sitä paitsi jokainen voi hoitaa asian tarvittaessa itse, muistaen vain sen nyrkkisäännön, että sillä puolella kaikki asiat saavat päinvastaisen latauksen. Siellä kaikki on epäaitoa kuin juopon kyyneleet. Aidoiksi ne voisi tehdä vain antamalla sen verran kyytiä, että tulisi syytäkin pahaan oloon.

No, parodialtahan tämä saattaisi näyttää, mutta kuten tiedämme, ei sellaisia ole voinut tehdä enää pitkään aikaan. Muistan hyvin vielä taistolaisajan, jolloin tilanne oli analoginen: maailmaa ajateltiin eräänlaisena kiikkulautana ja ihmisen toiminnan arvo määräytyi sen mukaan, kummalla puolella lautaa hän sijaitsi. Toinen puoli nosti ihmiskuntaa kohti taivaita ja toinen helvettiä kohti painoi.

Suurimmatkin roistot muuttuivat sankareiksi, mikäli olivat edistyksen puolella ja vastaavasti kaiken maailman hurskaat ja hyväntekijät paljastuivat objektiivisesti vahingollisiksi, mikäli tavalla tai toisella hyödyttivät taantumusta. Eihän tässä mitään epäselvää ollut.

Tämä vain tuli mieleeni, kun ajattelin, olisiko meillä mahdollista mustata vaikkapa poliitikon maine sillä, että hänellä on avioliiton ulkopuolinen suhde. Ensin nauroin koko ajatukselle: eihän tämä maa mikään Amerikka ole. Olisipas somaa nähdä vaikkapa ministerit selostamassa imutuksiaan jollekin eduskunnan valiokunnalle…

Mutta sitten heräsin karuun arkeen. Ei tämä maa mikään Ranska ole eikä Italiakaan. Amerikkaa meillä muistuttaa eturientolan väen kiivas pyrkimys kannattaa samaan aikaan äkkiväärää feminismiä ja hurskastelevaa poliittista korrektiutta kaikkine monikulttuurisine ristiriitoineen. Omaa ja siis tavallaan kansallista meillä saattaa olla nimenomaan tuo pseudototalitaarinen, mustavalkoinen maailmankuva, jossa sävyjä ei ole.

Mutta se lienee vain niin sanotun eliitin touhuja. Suurin osa kansaa luultavasti uskoo vanhaan tapaan, että sukupuolia on vain kaksi ja että niiden välillä on normaalisti ns. sutinaa, joka aina välillä aiheuttaa seuraamuksia. Muutenhan täällä ei pitkään elettäisi ja näyttää kyllä siltä, ettei eletäkään.

Joka tapauksessa useimmista lienee normaalia olettaa, että lapsen etu edellyttää sekä tietoa isästä että myös isän osallistumista hänen elämäänsä tavalla tai toisella, mieluimmin monella tavalla.

Mikäli tätä ei tapahdu, on aika etsiä syyllisiä ja palauttaa normaali tilanne. Avioerot alkavat meillä olla jo se tavallinen tarina ja silloin saatetaan jonkin ihanaksi koetun syyn takia pyrkiä eristämään isät lapsistaan. Silloin lyödään sitä, joka on kaikkein heikoimmassa asemassa, eikä se ole äiti, joka on yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa.

Timo Vihavainen to 25.05. 10:06

Kommentit: 1

Juha. to 25.05.2017 11:53 0

Onpa Timo Vihavainen herkällä tuulella. Vielä sanotaan, ettei suomalaisella miehellä ole tunteita. Katsokaa nyt, vaikka jääkiekon aiheuttamaa kyynelehtimistä tai takakireän suomalais -jörrikän syvää henkäystä kun vaimo peruutta perheen pään silmäterän autotallin oveen niin, että ihan renkaat sutii. Eräältä pikku-pojalta alle kouluikäinen kun oli kysyttiin vastaavanlaisen tapahtuman jälkeen: "No mitäs isä sanoi?" Poika vastasi: "Ei se oikein ilahtunut!" No näitä sattuu ja nykyään myytti "nainen ratissa" on kuolemassa sukupuuttoon, sillä ainakin nuoret naiset riftaavat siinä missä pojatkin. Suurin virhe ja epätasa-arvon sekä epäluottamuksen osoitus on se, että mies aina ajaa ja näin emäntä pidetään rutiinittomana ensikertalaisena lähes koko elämän. Ainahan "toisen" kyydissä pelkää, sen on myös miesten syytä pitää mielessään kun heillä on "bensaa suonissaan".



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Valkoinen puolue?

Klo 08:32.

Suntioidemme työsarka on laajentunut

ke 21.06. 12:07

Out of the Blue

ti 20.06. 14:03

Kohti valoa

ma 19.06. 19:25

Täydellinen suvaitsemattomuus

la 17.06. 12:27

Järki pelottaa

ke 14.06. 16:03

Saatanalliset sanat

ti 13.06. 20:30

Menneisyyden tarina muuttuu

ti 13.06. 10:33

Olisi vaikkapa niille stand up-koomikoille töitä.

ke 07.06. 10:11

Hokkus pokkus

ma 05.06. 19:57

blogit

Vieraskynä

Relativismi vs. eurooppalaiset arvot

ke 21.06.2017 10:42

Juha Ahvio

Transhumanismi tähtää ihmisyyden uudelleenmäärittämiseen

ma 12.06.2017 10:18

Professorin Ajatuksia

Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta

to 22.06.2017 08:30

Jukka Hankamäki

Hävittäjähankinnat ja ilmaismainonnan immelmannit

su 18.06.2017 10:47

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

"Liikenteessähän kuolee enemmän, kuin terrori-iskuissa!"

ti 06.06.2017 00:27

Piia Kattelus (kesk.)

Minun on ikävä Impivaaraa

su 18.06.2017 10:38

Henry Laasanen

Ihmisvastaisuus, mitä se tarkoittaa?

ti 20.06.2017 13:27

Arto Luukkanen

Uusi, iloinen ja rasavilli Situ

ti 20.06.2017 11:12

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Pekka Haaviston asiakirjakepponen toi hänelle ehkäpä puolen miljoonan euron tienistit

to 22.06.2017 16:30

Heikki Porkka

Jussi Halla-aho, kokoomus ja suomalaisten turvallisuus

ke 21.06.2017 22:38

Olli Pusa

EU ja liittovaltio

ma 12.06.2017 16:53

Alan Salehzadeh

Isku Iranin sydämeen on koston alku

la 10.06.2017 09:11

Janne Suuronen

Kiitokset Timo Soinille

to 15.06.2017 18:11

Reijo Tossavainen

Petturiloikkareiden kannatus mitätön - Perussuomalaisten kääntyi nousuun

to 22.06.2017 07:27

Jessica Vahtera

Et tu, Brute?

pe 16.06.2017 10:02

Timo Vihavainen

Valkoinen puolue?

to 22.06.2017 08:32

Matti Viren

Köyhyys pois verottamalla

ke 21.06.2017 23:59