Blogi: Timo Vihavainen, pe 12.05.2017 09:32

K.A. Gottlundin savolainen Bellman

Gottlundin Bellman

 

C.M. Bellman on tässäkin maassa ollut monien sukupolvien tuttava jo hamalta 1700-luvulta, jolloin hän loi nuo uskomattoman elävät ja tuoreet runoelmansa, jotka istuvat säveliinsä kuin nenä päähän käyttääkseni tätä kenties jo kulunutta vertausta.

Meilläkin on ollut monia ansiokkaita Bellmanin tulkitsijoita ja kääntäjiä. Jos uudempia ajatellaan, niin edellisistä tulevat mieleen Stig Fransman ja Jarkko Rantanen, jälkimmäisistä Liisa Ryömä. Kaikki kerrassaan mainioita alansa taitureita.

Ruotsalaisista tulkitsijoista tykkään Sven-Bertil Tauben konstailemattomista lauluista, jotka ainakin minun mielestäni pesevät koska tahansa Cornelis Vreeswjkin yritelmät. Hienotunteisuussyistä en sano Vesa-Matti Loirin tulkinnoista mitään.

Bellman oli 1800-luvulla vahvasti läsnä suomalaisessa kulttuurissa, jossa alkoholia nautittiin yleensä viinan muodossa, mikä sitten jossakin vaiheessa tuppasi laulattamaan ja saattoi viedä runolliselle tuulelle.

Joskus takavuosina huomasin, että Montpellierin kaupungissa muistaakseni vuonna 1851 kuolleen sulkavalaisen Lohikosken sahan isännöitsijän pieneen kirjastoon kuului Bellman ja sen lisäksi tuskin muuta kuin hiukan juridista kirjallisuutta. Yhtä kaikki, eipä ollut sekään poika kadottanut kosketustaan runouden henkeen, näin päättelin.

Mieleen tulee myös O.W. Kuusinen, joka Viipurissa vuonna 1918 valkoisten rynnäkköä odotellessa pianon ääressä tunnelmoi laulamalla sitä epistolaa (vai lauluko se on?), jonka suomalaiset sanat alkavat: Sarkkasi juo, jo kalman käsi luinen, viikatemies sun ovellesi lyö…

Vai oliko tuo Pallen suomennos laulusta, jota hän loilotteli på svenska? Yhtä kaikki, Kuusinenhan sitten tunnetusti pakeni Viipurista laivalla ja jätti joukkonsa ankeaa kohtaloaan vastaanottamaan. Sinänsä kyllä ymmärrettävää, sillä hän ainakin saattoi olla varma siitä, ettei armoa ollut luvassa.

Bellmanin vastaanottoa Suomessa on käsitelty tutkimuksessakin ja olen sen kirjastooni hankkinut ja lueskellutkin, mutta nyt se ei ole löytyvillä, joten jääköön tältä erää koskettelematta.

Nykyään Bellmanin nimi on joka tapauksessa tainnut Suomessa jo enemmän tai vähemmän haalistua. Muistan, miten menin joskus takavuosina innoissani Fleminginkadulle avattuun ravintolaan ihan siitä syystä, että sen nimenä oli Bellman.

No, ei siellä taidettu Bellmanin lauluja soitella ja niinpä nimikin muutaman vuoden kuluttua muutettiin muotoon Bullman. Miksi näin tapahtui ei ole tiedossani. Luultavana pidän, ettei uusi omistaja (?) ollut koskaan Bellmanista kuullutkaan, saati häntä arvostanut. Ehkä asiakkaat kyselivät, mikä kumma tuo nimi oikein on ja kyllästyneenä keksittiin sitten sellainen nimi, joka kuulosti jotenkin muhkeammalta.

Ei taida Ruotsissakaan Bellman enää olla vanhassa kunniassaan. Hänen nimeään kantavan museon piti oleman jossakin Långholmenilla, mutta kun viime vuonna menin tuohon paikkaan, ei siellä mitään ollut. Gröna Lundissa, jonne osa Bellmanin laulujen tapauksista sijoittuu, oli vielä jokin aika sitten ravintola Bellmansro. Enpä huomannut tänä keväänä enää sitäkään.

Mutta näiden pinnallisten havaintojen pohjalle nyt ei vielä paljon voi rakentaa. Joka tapauksessa niiden ajatteleminen toi mieleeni Juvan suuren pojan, K.A. Gottlundin suomennostyön, joka nyt on kaikkien saatavilla Project Lönnrotissa.

Tältä näyttää tittelisivu:

 

C. M. BELLMANIN LAULUJA JA LOILUJA

 

Käytetty Suomeksi ja Suomen moahanki sovitettuna

 

C. A. Gottlundilta

Helsingissä,

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,

1863.

    Imprimatur: L. Heimbürger.

Armollinen sensori oli siis tässä vaiheessa jo myötämielinen Suomen suomenkielisenkin kansan sivistämiselle. Kuuluisa sensuuriasetus oli jo muodollisestikin ollut menneisyyttä kolmen vuoden ajan.

 

SISÄLLYS:

 

Ensimmäinen vihko:

 

     Esipuhek.

Jaloa savon kieltä tavoittelevalla puheeenparrella Gottlund oli laatinut asiallisen esipuheen, jossa pohtii Bellmanin suuruutta ja mahdollista merkitystä sille, että Suomenkin jo väsähtänyt runotar saisi vaikutteita ulkomailta. Eipä siis ollut mikään Impivaaralainen tämä Värmlannin suomalaismetsien samooja. Tässä pätkä mainiosta esipuheesta, joka paljastaa aidon fanin ja kenties sukulaissielunkin:

…Aika ei annak tällä

kertoa hänestä enemmin puhua; ainoasti sitä, että hään lauleli mitä

toiset oisi ehkä halvaksi kahtoneet, ja vielä ehkä kunniansak puolesta

sopimattomaksi. Kuin toiset ottivat aineeksensak puhua mahtavammista

asioista, herin vielä henkellisistä, niin Bellman lausui alhaisemman

kansan seännöttömistä tavoista, ja heijän joutavaisista huvituksista

-- viina-kapakoissa ja tanssi-paikoissaan. Eikä hään siitä puhuk

meillen tarioittamisen tavalla; hään antaa heijät itek puhua ja

pauhata, juuva ja tapella, juuri silmiimme nähen; jostapa myös hän on

omasta mietteistään, ja oatoksistaan, eipä paljon nävyk missään, eikä

tunnetak; -- ainoasti näitä hänen viina-sankaria ja juoppo-junkkaria.

Niinpä Bellmanin tarkoitus ei ollutka sen suurempi kuin, pullonsak

eäressä, huvittaa ja hauskuttaa tuttaviansak -- puheillansak näitten

pääkaupunkilaisten tavoista ja käytöksistä, alhaisemmasta kansan

seävystä; joita hään sanoillansa, soitoillansa, ja vieläpä matkimisella

ja muotostuttamisellansak, toimitti meillen niin luontevaisesti, kuin

oisimme varsin ollut soapuvilla tätä kahtoamassa. Tämä onkiin näijen

laulujen ainoa ansio. Mutta niin vähäinen ja mitätöin kuin se teistä

ehkä näytteä, niin mainio, jalo, tavatoin, ja mahottoman kaunis se on

kuitenkin taijollisuutensak puolesta.

 

Ja tässäpä vähän sisällysluetteloa:

 

  1. Vaimoista ja Viinasta.

  2. Soitannon vaikuttamisesta.

  3. Ilossaan, Heikkilässä.

  4. Muovitsille. Yötä olvelassa oltuansak.

  5. Äsköisestä tanssista, Ukkolassa.

  6. Muovits soitteloopi Jaakkolassa.

  7. Muovits-poloisen päivittelemistä.

  8. Ala-kylän tanssista.

  9. Mähöisen tanssi.

 10. Ylä-kylän tanssi.

 11. Ulla Urpiainen tanssii Juusolassa.

 12. Olvelassa.

 13. Kapakkahan tultuansak.

 14. Kaisasta.

 15. Pullonsak nähtyänsä eli Puhek puttelistaan.

 16. Viinan soarna. (Kirjoitettu ystävillensäk Sortavalassa).

 17. Juoma-laulu.

 18. Juoppo-lallin juohotuksia, olvelassa.

 

Toinen vihko:

 

     Bakkus-urojen vapasukullisuuteen kohoittamisesta.

 19. Bakkuksen vapasukuiset.

 20. Bakkus-urojen ens'kerran Tähti-niekoiksi koroittamisesta,

     ja miekkansak miehistymisestä.

 21. Bakkus-urojen tois-kertana Tähti-niekoisi koroittaissa.

 22. Tähti-niekkojen valallen käyttäminen, Joukunnon vietös-juhlalla.

 23. Bakkuksen Opetus- ja Rukous-kirja.

 24. Ulla lähtöö veneh-matkalla Halikosta Helsinkiin.

 25. Ulla lähtöö vesi-matkalla Veaporiin.

 26. Kaisaniemessä. Keväen tultua.

 27. Kaisaniemessä. Suurus-paloilla.

 28. Töölöön, illan suussa, tultaissa.

 29. Kortin-lyönti.

 30. Juhannuksena.

 31. Ulla Urpiaisen moninaiset elämän-vaiheet.

 32. Ullan linnaan kuljettamisesta.

 33. Peloittivat Pöllöistäkin.

 34. Selkeänsäk soamisestaan.

 35. Annikka.

 36. Susanna.

 37. Partalan ristiäisihin.

 

Kolmas vihko:

 

 38. Pitoihin kuhtuminen.

 39. Kolehmaisen kuolemasta.

     Peä pohmelossa. (Toisen jatkoksi.)

 40. Tanssistapa tappeluhun.

 41. Tanssiloista.

 42. Hollimiehet.

 43. Jaakon-päivänä olvelassa.

 44. Jeä-hyväiset Tapiolan ruohistossa.

 45. Pioista poislähtiessämme.

 46. Vanha Jussi.

 47. Ukot, olvelassa ollessaan.

 48. Viinan juoja.

 49. Juopuneen horaajamista telmätessään.

 50. Hanno Haikarainen. Pahalaisellen kirjuttaessaan.

 51. Juoppo-lallin valittaminen.

 52. Kuollessani, ja olvelan rapuilla istuessani.

 53. Kuolemaisillani.

 54. Kalle Kaukoisellen vaimonsak hauvattaissaan.

 55. Maineheita muista maista.

 56. Ullan vesillen mäntyä, ja Kaisaniemehen tultuansak.

 57. Ukko Noak.

 

 

Kuten huomataan, kääntäjä oli tosiaan nämä laulut myös Suomen moahan sovitellut, ja hauskasti olikin. Siellä Ulla Winbladista tuli Ulla Urpiainen ja Muovitsia (Mowitz) lukuun ottamatta kaikki saivat suomalaiset nimet, oli Mähöstä ja Kolehmaista, Kalle Kaukoista ja vastaavia. Tukholman sijasta liikuttiin lähinnä Helsingissä ja sen tutuilla paikoilla.

Suomen kansan parhaiten tuntema laulu lienee Ukko Noa, joka muuten taitavasti esitettynä saattaa kuulostaa jopa hyvinkin upealta, vaikka se nyt ei melodialtaan erityisen vaativa ole.

Toki monet muutkin ovat kai tarttuneet kansamme varttuneempien edustajien korvaan. Nuorisosta en osaa sanoa, mutta pelkään pahinta. Ehkäpä tuo Ukko-Noa sentään tunnetaan?

 

Yksi tunnetuimpia lauluja meillä lienee joka tapauksessa tämä ”Lähteellä istukaamme”: N:o 44.[54]

 

Jeä-hyväiset.

Kesä-lämpöisenä, suurustellessaan, Tapiolan ruohistossa.

(Fredmans Epistel, N;o 82).

"Hvila vid denna källa! Vår lilla frukost vi framställa." etc.

 

 

    Rupeeppas heinikossa!

    Ja otak kontistamme, jossa

    Lie viinaa, purakossa --

        Ja jotaik eineeks' uskon mie.

    Jo tuossa pullot paistaa! --

    Ja viinaa heiss' on monellaista;

    Otappas nyt ja maista

        Mikäpä heistä paras lie!

            Ottakaa Työ,

        Jopa nyt ruohikossa --

            Juokaa, ja -- syö!

        Istuitek heinikossa --

    Tähänpä ruetaan nyt myö!

            Jo ruetaan nyt myö. --      (Corno.)

 

    Katospa kuin on koria --

    Ja tämä paikka -- aivan soria,

    Toi lehto, nuori, noria...

        Jo viherteäpi ihana.

    Lehvät, ne lipattaapi,

    Kuin heihin tuulet puhaltaapi --

    Varjonsak alla soapi

        Myö istuitella suojassa.

            Otappas ja

        Tämä pulloisi korjaa!

            Juuvaanpahan. -- --

        Katospa kuin on koria,

    Ja tämä paikka ihana!

            On aivan ihana.             (Corno.)

 

Kuten huomataan, käännös on varsin vapaa, mutta itse asiassa Gottlundin runous soi siitä huolimatta aivan erinomaisesti Bellmanin rytmin ja sävelten mukaan. Niin ainakin kuvittelen, koska en tästä alasta varsinaisesti mitään ymmärrä, kunhan kuuntelen ja joskus lauleskelen.

Ja näin se mainio runo jatkuu:

Käkikin istuu puussa,

    Ja kukkuu, tuolla, salmen suussa;

    Kiurutki lenteä tuossa --

        Ylähällä taivaassa.

    Talossa renkit puivat,

    Ja kalat rannoillen jo uivat, --

    Jo suot ja maat on kuivat --

        Ja nuoret nurmet ihanat.

            Kohtapa seat,

        (Ehkä tässäkin kuussa)

            Moa-omenat. --

        Käki jo istuu puussa,

    Ja tuopi suen sanomat.

            Tuop' suen sanomat.         (Corno.)

 

    Jo ruohot kaikki voivat,

    Ja tuomikot -- ne kukkiloivat,

    Sarvetki jopa soivat,

        Ja iloitteloo koko moa.

    Oriit ja tammat hirnuu, --

    Ja torpan tyttö voita kirnuu. --

    Viilpytty sillä on hirmu,

        Ja muniakin jonkun sa'an.

            Pihassapa...

        Jopa siihenki toivat

            Leheksia. --

        Nyt ruohot kaikki voivat,

    Ja hajottaavat lemunsa. --

            Hajottaa lemunsa.           (Corno.)

 

    Jo neito, toimessansak,

    Levittelööpi ruokiansak,

    Marjoja maijon kanssa,

        Ja muna-voita tarjoo hään.

    Kass kuin hään, tuolla, miehuu --

    Ja, lusikoillaan, liukkaast' liehuu;

    Kahvitki jopa kiehuu...

        Ja piirakoitansakkin neän.

            Syyväänpähän

        Nytki tuomisiansak!

            Mielellähän...

        Neitonen, toimessansa --

    Hään eipä jouvak kiireistään.

            Ei jouvak kiireistään.      (Corno.)

 

    Soittakaa veli-kullat,

    Kosk' on tuttuin tännek tullut;

    Laulatkee niinkuin hullut --

        Ja reuhatkaa, ja riemuitkaa!

    Jo suurus-pulloin halaan,

    Ja ryypyn peälle ruoka-palan,

    Toisen -- syötyä kalan.

        Viinan tilkkaa maistellaan!

            Otetahan,

        Hänen muistikseen, pullot --

            Juokaa nyt vaan!

        Soittakaa veli-kullat...

    Ja ollaanpa nyt riemuillaan!

            Ja ollaan riemuillaan.      (Corno.)

 

    Viimeeks' mä kiitän Teitä!

    Ja soan jeä-hyväkseni heitteä;

    Elkeä unohtak meitä,

        Sulo, armas, kultani!

    Nyt toas meill' ero tulee,

    Ja mullaks' muuttuvani luulen --

    Jo Tuonettaren kuulen

        Kyselevän perästäni.

            Tok', kuitenki --

        Ennen kuinpa tuo peitteä

            Mun silmäni...

        Viimeiks mä kiitän Teitä,

    Hyvästi nyt mun kultani!

            Hyvästi mun kultani.        (Corno.)

 

Voan eikö muka kiäntyny Bellmanni savonnii kielelle, hä…? Nyt kaivattaisiin vain hyviä tulkitsijoita, jotka osaisivat antaa näille lauluille ja loiluille niiden arvon mukaisen tulkinnan ja ikuistaa sen kansakunnan ja heimon digitaaliseen muistiin.. Mahtaisiko tästä englanninkielisten euroviisujen maasta sellaisia löytyä?

Sivumennen sanoen, joitakin vuosia sitten huomasin myös venäjäksi käännetyn Bellmanin ja tietenkin ostin kirjan oitis. Olen yrittänyt saada venäläisiä innostumaan sen lauluista, mutta vaatimattomalla menestyksellä.

Kukaties myös Bellman on kulttuurisidonnainen runoilija, joka viihtyy parhaiten pohjolassa, etenkin Ruotsissa ja Suomessa, joiden kansoilla on tiettyä henkistä sukulaisuutta, vaikka sitä ei heti aina huomaa?

Vaikea sanoa. Selvää on vain, että Bellman oli aikakaudestaan ja sen usein puisevasta ja teennäisestä runoudesta piittaamaton ja aivan käsittämättömällä tavalla sen yläpuolelle (?) nouseva alkuperäinen nero, joka ainakin näyttää täysin poikkeavan ajan kaanoneista.

Näin olen ainakin asian ymmärtänyt. oikaiskoon ne, jotka paremmin tietävät.

 

Timo Vihavainen pe 12.05. 09:32

Kommentit: 0



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kanavointia

ke 20.09. 07:53

Arkipäivän ressentimentti

su 17.09. 21:50

Valitun kansan olemus

ti 12.09. 20:49

Hyvin järjestetty poliisivaltio

ma 11.09. 18:55

Pala Amerikkaa

su 10.09. 15:09

Vapaus, mi meitä viet!

ke 06.09. 08:48

Suin päin tulevaisuuteen

ti 05.09. 08:48

Stolypinistä Leniniin

to 31.08. 11:37

Uhka mereltä?

ti 29.08. 14:15

Kiihottuminen ja kiihottaminen

ke 23.08. 21:04

blogit

Vieraskynä

Turku ja Suomi. Lintukoto joka romahti.

to 21.09.2017 19:57

Juha Ahvio

Ylen mielenkiintoinen Me kannatamme Trumpia! -radiokeskustelu

pe 08.09.2017 13:47

Professorin Ajatuksia

Bussikuskit jälleen lakossa

to 21.09.2017 10:48

Jukka Hankamäki

Persut, siniset ja sinivuokot

ke 20.09.2017 07:50

Petteri Hiienkoski

Suomea integroidaan Euroopan yhteiseen puolustukseen millä mandaatilla?

to 21.09.2017 10:51

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Lähi-idän ja Afrikan väestö ohittaa venäjänkielisten määrän pian Helsingissä ja Espoossa

ti 19.09.2017 00:54

Piia Kattelus

Hallituksen vastuu laittomassa maahantulossa

ke 13.09.2017 11:50

Henry Laasanen

Demarit tukkanuottasilla: feministit vs. sovinistit

la 02.09.2017 10:37

Arto Luukkanen

Se syksy kun Suomi muuttui...

su 17.09.2017 10:19

Mika Niikko

YK - Yllä kritiikin

ke 13.09.2017 15:58

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

50 000 tulotonta ruokakuntaa - keitä he ovat? - tietämiseen ei muuten tarvita rakettitiedettä

ma 11.09.2017 19:06

Heikki Porkka

Oldies but goldies 12, Otanmäen tappo, Orpo vaikeni, Huhtasaari, Eerola ja Meri reagoivat

to 21.09.2017 23:27

Olli Pusa

Kuka on suvakki?

ma 18.09.2017 04:24

Alan Salehzadeh

Iran pyrkii hiljentämään myös ulkoiranilaisia toimittajia ja kriitikkoja

ma 11.09.2017 18:52

Janne Suuronen

Ylikomisario Taponen on aivan oikeassa

ti 12.09.2017 13:39

Reijo Tossavainen

Matkailuautolla Malagaan, 19. päivä: Toscanan Siena on hieno kaupunki

to 21.09.2017 07:31

Jessica Vahtera

Surusta vihaan ja pelon seurassa kotiin

ke 23.08.2017 09:27

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Kanavointia

ke 20.09.2017 07:53

Matti Viren

Vihapuhe mallia DDR

ke 20.09.2017 14:02