Blogi: Heikki Porkka, pe 05.05.2017 22:11

Ranskan vaaleista

Yleisradion vasemmistolainen toimittaja Sampo Vaarakallio väitti Ylen 20:30 uutisissa (5.5.2017), että Marine Le Penin pääsy presidentinvaalien toiselle kierrokselle on jakanut Ranskan kahtia ennennäkemättömällä tavalla.

Onko Vaarakallio oikeasti näin pihalla maailman menosta ja varsinkin Ranskan yhteiskunnan pitkään kestäneestä tilasta?

Ei Le Penin pääsy vaalien toiselle kierrokselle Ranskaa ole jakanut, vaan Le Penin menestys on seurausta siitä, että Ranska on jakaantunut vähintäänkin kahtia viimeistään Hollanden presidenttikaudella.

Todellisuudessa Ranskan jakaantuminen on alkanut jo aikaa sitten. Jakaantumisen merkittävin syy piilee ulkomaalaispolitiikassa, kuten MTV:n entisen Ranskan kirjeenvaihtajan Helena Petäistön vuonna 2005 kirjoittaman blogitekstin otteesta ilmenee:

”..."Mitä minä sanoinkaan", toteaa nyt moni ranskalainen.
DE TOUTE facon, il est trop tard! Nyt on jo liian myöhäistä! totesi olkapäitään kohauttaen jo vuonna 1991 Ranskan entisen presidentin tärkein neuvonantaja istuen minua vastapäätä erään eurooppalaisen hotellin aulan sohvalla.

Hetkeä aiemmin hän oli udellut minulta - tietäen, että olin maassa jo toiseen otteeseen - mikä maassa oli mielestäni muuttunut 15 vuodessa. Kerroin, että minusta ranskalaisista oli tullut aiempaa aggressiivisempia ja pelokkaampia holtittomalta vaikuttavan maahanmuuton edessä ja ihmettelin, miten näin on päässyt tapahtumaan.

Tällainen "Minun jälkeeni vedenpaisumus" -mentaliteetti ja tietty laksismi on ollut tyypillistä ranskalaiselle hallinnolle niin oikealla kuin vasemmallakin.

Kun monet muut maat automatisoivat teollisuuttaan, Ranska turvautui presidentti Valery Gisgard d'Estaingin johdolla entisten siirtomaamaiden halpaan työvoimaan ja salli myös heidän moniavioisten perheidensä tulon maahan.

Presidentti Francois Mitterrand taas halusi näyttää vasemmiston suuren sydämen kolmatta maailmaa kohtaan. Hän laillisti ensi töikseen valtavat määrät laittomasti maahan tulleita siirtotyöläisiä ja avasi rajat seposelälleen.

Vähitellen ilmeni, ettei täysin vieraasta kulttuurista tullut väki sulaudukaan Ranskan tasavaltaan niin kuin olivat tehneet katoliset puolalaiset, italialaiset, espanjalaiset ja portugalilaiset. Siirtomaissa opetettu juttu yhteisistä gallialaisista esi-isistä ei enää purrut.

Ranskan keskushallinto on perinteisesti vahva, ja se on välillä toki kokeillut tiukempiakin otteita. Sen usko omaan kaikkivoipaisuuteen ei kuitenkaan horjunut, ja tosiasiat hukutettiin täkäläiseen le non-dit -käytännön mukaiseen hymistelyyn sanomatta asioita suoraan.

Ensimmäisen herätyksen maa sai kolme vuotta sitten, kun Le Pen pongahti presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Mutta kun mikään ei silti muuttunut, painekattila viimein pamahti.

Rysäyksen välitön hinta on noin 500 miljoonaa euroa. Lopullista hintaa ei vielä kukaan osaa arvioida.”

Petäistön kirjoituksen jälkeen Ranskan maahanmuuttopoliittinen kehitys on edennyt vain huonompaan suuntaan.

Vuoden 2002 Ranskan presidentinvaaleissa Petäistön tekstissä mainittu Marine Le Penin isä, Jean-Marie Le Pen, selvisi toiselle kierrokselle ja sai 16,86 prosenttia annetuista äänistä.
Nyt gallupit lupaavat Marine Le Penille noin 40 prosentin ääniosuutta.

Ranskan maahanmuutto- ja EU-kriittisten rintama on siis todellisuudessa kasvanut huimasti viimeisten vuosien aikana, mutta tätä faktaa valtamedia ei mainosta lainkaan.
Kriittisten suosion kasvu on uskomattoman suuri, kun tiedostaa millä volyymilla valtamedia ja Euroopan poliittinen eliitti ovat solvanneet kriittisten asennetta ja toimintaa.

Itävallan ja Hollannin vaalien jälkeen valtamedia ja monikultturismiin rakastuneet poliitikot hehkuttivat torjuntavoittoa.

Itävallassa yhteiskuntaa vahingoittavaa maahanmuuttoa vastustava presidenttiehdokas sai lähes 47 prosenttia annetuista äänistä.
Oletetaanko valtamediassa ja utopiaan hurahtaneiden poliitikkojen piirissä, että kansalaiset tyytyvät nykyiseen tilaan ja unohtavat ongelmat, joita holtiton maahanmuutto on tuottanut heidän ympäristöönsä?

Hollannin parlamenttivaaleissa maahanmuuttokriittinen puolue sai toiseksi eniten ääniä ja vaalit voittanut pääministeripuolue menestyi odotettua paremmin otettuaan yhdeksi pääteemaksi maahanmuuttokritiikin.
Hollannin kriittisten nousun myötä vuosikausia monikultturismia ja holtitonta maahanmuuttoa kaikin tavoin edistänyt sosialidemokraattinen puolue on romahtanut 60 edustajan puolueesta kahdeksan kansanedustajan miniryhmäksi.

Millä tavalla Hollannin vaalit olivat sen linjan voitto, jota esimerkiksi suomalainen vihervasemmisto ja liberaalioikeisto edustavat?

Kävi Ranskan vaaleissa miten hyvänsä, jo nyt on selvää, että maan sisäinen ilmapiiri ei suinkaan rauhoitu vaan pikemminkin jatkuu entistä rauhattomampana.

Etukäteen tiedetään, että Macronin johdolla nykyinen kehitys kohti liittovaltiota ja entistä rauhattomampaa yhteiskuntaa jatkuu.
Le Penin valinta puolestaan tuo muutoksen, mutta sitä, mitä muutos toisi mukanaan, ei osaa varmuudella sanoa kukaan.

Heikki Porkka pe 05.05. 22:11

Kommentit: 0



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Heikki Porkka

Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.

tuoreimmat

Mitä Neuvostoliiton pakkojäsenyys kylvi Virossa, sitä EU-jäsenyys tuottaa Suomessa

ti 25.07. 11:53

Käsi kädessä kuljemme ...

la 22.07. 10:54

Kyldyyriä, kyldyyriä kouluajoilta

ti 18.07. 10:46

Irakilaiset, somalit ja Viro Suomi-internationalistien suojeluksessa

ma 17.07. 12:09

Saako istuvaa presidenttiä kritisoida julkisesti?

su 16.07. 08:40

Viranomaiset, perinteinen media, elitistipoliitikot ja poliisijohto kaksinaismoralismin lähettiläinä

la 15.07. 11:59

Facebook sensuroi

pe 14.07. 16:42

Totuuden henki on jättänyt Yleisradion

pe 14.07. 12:26

Suomesta Ruotsin klooni?

to 13.07. 11:55

Arvot pohjamudassa

ke 12.07. 16:47

blogit

Vieraskynä

Relativismi vs. eurooppalaiset arvot

ke 21.06.2017 10:42

Juha Ahvio

Jatkoa vaarallinen vihreä valhe -keskustelulle

ti 04.07.2017 19:31

Professorin Ajatuksia

EU ja Suomen metsävarat

pe 14.07.2017 12:30

Jukka Hankamäki

Totuuden sanomisen hinta: 50 miljoonaa euroa

la 08.07.2017 10:54

Petteri Hiienkoski

Kolme vuotta ilmastotuhoon eli voiko ilmastonmuutosuutisointiin luottaa?

su 16.07.2017 11:20

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

YK:n propagandavideo Euroopan afrikkalaistamiseksi julki

ma 24.07.2017 23:29

Piia Kattelus (kesk.)

Ruotsin poliisin hätähuuto

ti 11.07.2017 10:15

Henry Laasanen

Vihreiden Kaisa Hernberg leikkii alistettua ja huono-osaista

ti 25.07.2017 08:41

Arto Luukkanen

Suomen menneisyyden taakat

pe 21.07.2017 22:46

Mika Niikko

Sateenkaari ja puolikuu

su 02.07.2017 23:22

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Pekka Haavisto - poliittinen ruumis

la 22.07.2017 16:32

Heikki Porkka

Mitä Neuvostoliiton pakkojäsenyys kylvi Virossa, sitä EU-jäsenyys tuottaa Suomessa

ti 25.07.2017 11:53

Olli Pusa

EU:n ytimessä?

pe 14.07.2017 12:52

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Tuoko Trumpin ja Putinin yhteistyö rauhan Syyriaan?

ke 12.07.2017 09:53

Janne Suuronen

Putin tekee mitä lupaa

ma 24.07.2017 19:19

Reijo Tossavainen

Natsi, natsi, natsi! Toisten leimaaminen on äärimmäistä mukasuvaitsevaisuutta

ti 25.07.2017 06:43

Jessica Vahtera

Et tu, Brute?

pe 16.06.2017 10:02

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Laivat Itämerellä

ti 25.07.2017 13:39

Matti Viren

Aamulehden Orwell-päivitys

ma 03.07.2017 21:45