Blogi: Timo Vihavainen, ke 26.04.2017 11:54

Sananparsia naapurin puolelta

Venäjällä sanottua

 

Tsaari kaukana, Jumala korkealla. Venäläisiä sananlaskuja ja sanontoja. Kääntänyt ja toimittanut Olli Hyvärinen, Nordbooks 2017, 201 s.

Venäläiset sananlaskut ovat olleet monessa käytössä. Kun vahvat talonpoikaiset juuret omaavassa kulttuurissa pitää löytää vakuuttava perustelu jollekin asialle, voi aina pyytää kansanperinnettä apuun. Sieltä löytyy perusteita, selityksiä ja muuta viisautta joka asiaan, myös keskenään ristiriitaisia.

Tilanne on siis vähän samanlainen kuin meilläkin. Sanaparret ovat yleensä vahvasti talonpoikaisia ja myös vetoavat niin sanottuun talonpoikaisjärkeen ja pitkään kokemukseen elämästä herrojen alaisena ja Jumalan armoilla. Jos jälkimmäinen siunaa runsaalla sadolla, niin kyllä edellinen sen pian huomaa ja vie parempaan talteen.

Sanaparsia on tietenkin koettu myös systematisoida ja tislata niistä se erikoislaatuinen viisaus, jonka monet ajattelijat ovat arvelleet asuvan juuri Venäjän kansassa. Samalla ehkä päästään myös yleispäteviin totuuksiin.

Onhan venäläinen Dostojevskin sanoin vsetšelovek eli kaikki-ihminen, eikä vain yhden kansan rajoittunut edustaja. Samoin hän on jumalankantajakansan (narod-bogonosets) jäsen, paradoksaalisesti juuri kaikessa kurjuudessaan.

Suuri sananparsien kerääjä oli 1800-luvulla elänyt tanskalaissukuinen Vladimir Dal, joka myös laati parhaan venäjän kielen sanakirjan. Dal on myös tämän kokoelman tärkein lähde.

Neuvostoliiton arvoitusta pohtivat tutkijat olivat aikoinaan myös kiinnostuneita sananparsista, sillä kaikesta Venäjää koskevasta lähdemateriaalista oli pulaa sikäli kuin asia koski neuvostoyhteiskuntaa. Sehän väärensi tietojaan siinä määrin, ettei kukaan ilmeisesti enää tiennyt totuutta, jos nyt uskalsi sitä etsiäkään.

Viime aikojen merkittävistä yrityksistä löytää venäläisyyden ydin sanaparsista viitattakoon Stepan Šulakšinin opukseen, jota olen jossakin blogissa käsitellyt.

Vaikka venäläisten sanalaskujen synnyinsijat ovat elämänmuodoltaan meille yhtä tutut kuin venäläisten ulkoilmamuseoiden esineistö, on itse aineistossa epäilemättä paljon myös omaperäistä. Vai mitäpä sanottaisiin siitä sananlaskusta, jonka mukaan pieksetty mies on kahden veroinen? Tässä kirjassa esitetyn version mukaan rasvattu akseli ja hakattu mies eivät kitise.

Sehän viittaa vanhaan venäläiseen tapaan opettaa ja kouluttaa kansaa. En tiedä, pitäisikö tässä yhteydessä puhua miesvihasta. Feministithän puhuisivat tietenkin naisvihasta, mikäli feminiini olisi kyseessä.

Meillä yhteiskunnalliset traditiot poikkesivat naapurin maailmasta. Mutta kaikki on suhteellista. Kyllä maailman vajavaisuus esimerkiksi oikeudenmukaisuuden, onnellisuuden ja muidenkin asioiden kannalta meilläkin hyvin tunnettiin ja ymmärrettiin ja talonpojat kertoivat havaintonsa sananparsissaan.

Venäjällä moni asia kuitenkin tuntuu ikään kuin kärjistyneemmältä, ehkäpä osaltaan heijastaen myös yhteiskunnan luonnetta. Toki itse talonpoikainen elämänmuoto oli niin samankaltainen, että löydämme myös samanlaisia sananparsia rajan molemmin puolin.

Joskus sananparret tuntuvat heijastavan ajatonta viisautta, joskus ne tuntuvat muuttuneen vitsikkäiksi yhteiskunnan muututtua.

Mihin kategoriaan nyt mahtanevatkaan kuulua vaikka seuraavat:

-Lyö omiasi, vieraat alkavat pelätä.

-Sydämessä ei ole ikkunaa.

-Älä vieraaseen luostariin vie omia sääntöjäsi.

-Älä lakia pelkää, pelkää tuomaria.

-Teidät jalosukuiset synnytti piru, meidät syntiset Jumala loi.

-Kukaan ei ole pirua nähnyt, mutta kaikki sitä kiroavat.

 

Entä onko nyt juuri nimenomaan ja vain Venäjä se maa, jonne sopivat seuraavatkin viisaudet:

-Älä Luoja päästä valtaan soopeliturkkista maaorjan poikaa!

-Laaja on pyhä Venäjänmaa, vaan totuudelle (oikeudelle) ei missään sijaa.

-Venäjälle, Luojan kiitos, on varastoitu sadaksi vuodeksi hölmöjä.

-Hus koira, älä syö sotilasta. Sotilas on itsekin koira.

 

Sukupuolittuneet, vai mitä ne taas olivatkaan, sananparret kuvastivat vanhan yhteisön tarpeita vai onko niissä sittenkin myös iättömämpää viisautta? Itse asiassa talonpojalla oli valtaa vain kovin vähän, sitä rajoittivat niin tilanherra, pappi, piru kuin akkakin. Niistä kaikista tehtiin sananparsia ja letkauksia, sehän on aina sorretun viimeinen keino:

-Missä kaksi akkaa, siellä kokous. Missä kolme, siellä mellakka.

-Ei vielä ole syntynyt miestä, joka tuntisi naisen luonnon.

-Naisen kyyneleet eivät ole vettä vaan nuotta.

-Minne piru ei kerkiä, sinne se lähettää akan.

Sanottakoon varmuuden vuoksi, että paitsi niitä sanaparsia, joista myöhempinä aikoina on tietyissä piireissä keksitty ruveta kollektiivisesti loukkaantumaan(?), on kaikista aihepiireistä myös jotakin myönteistä sanottavaa, olihan elämällä ennenkin puolensa ja puolensa. Esimerkiksi monet naisihmiset näyttävät olleen noina menneinä aikoina kovinvoimaantuneita, ehkäpä jopa kohtuuttomasti:

-Parempi koiraa on härnätä kuin eukkoa.

-Ei tytön ja nauriin ohi noin vain kävellä.

-Mies kepillä, vaimo kielellä.

-Kun mies juo, palaa puolet talosta, kun nainen, koko talo.

 

Akka oli kuitenkin kapakan ja saunan ohella se, mikä teki elämästä elämisen arvoista. Nuorilla kaunottarilla oli omat puolensa, mutta niin oli muillakin:

-Luinen liha makeampi, vanhana vaimo armaampi.

-Emäntä kodille on kuin hunaja letulle.

 

Ja iätöntä viisauttahan talonpojilla riitti loputtomasti. Monet asiat ovat urbaanissa elämässä samalla kannalla kuin ne joskus olivat talonpoikaisessa kyläyhteisössä:

-Hauska olisi paratiisiin päästä, vaan synnit sen estävät.

-Seitsemän hoitajaa -lapsi heitteillä.

-Hyvä on matkata omalla ruoskalla ja muiden hevosilla.

-Kahdesti ihminen on tyhmä. Vanhana ja nuorena.

-Ketä loukkaamme, emme pahalla muista.

Tämän kirjan sananparret ovat sekä suomeksi että myös venäjäksi, minkä takia ei ole kohtuullista ruveta niuhottamaan käännösongelmista. Ellei käännös tyydytä, niin lukeepa sitten alkuperäisen. -Jaa, ettäkö pitäisi ensin kieli opiskella.

Niinpä tietenkin, mutta eihän sitä ilman työtä saa edes ruutanaa lammesta. Ja pitäisi vai? Valita nyt sitten siinä.

 

Timo Vihavainen ke 26.04. 11:54

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Bashkiirit ja Suomi

ke 21.02. 20:32

Muuan aikalaiskuvaus

ti 20.02. 17:48

Määrä ja määrättömyys

ma 19.02. 10:19

Suutarikin, suuri viisas

su 18.02. 06:04

Yliopisto muutoksen kourissa

pe 16.02. 19:16

Hulluuden voidaan todeta pääseen irti, mutta selittääkö se vielä mitään?

to 15.02. 16:58

Valtio ja kapina

ke 14.02. 10:50

Rikinkeltainen taivas

ma 12.02. 17:13

Onnitteluja tuli

su 11.02. 13:02

Aisankannattamisen peruskysymyksiä

la 10.02. 14:41

blogit

Vieraskynä

Postmodernismin kritiikki - Jordan Peterson

ke 21.02.2018 20:37

Juha Ahvio

Uusimman ajan ensimmäinen kansanmurha kohdistui kirkkoon ja kristittyihin

pe 16.02.2018 19:19

Professorin Ajatuksia

Työttömyysaste - aktivimallin toimivuuden mittari

ke 21.02.2018 20:12

Jukka Hankamäki

Mykistävän typerää turvapaikkapolitiikkaa

su 18.02.2018 06:11

Petteri Hiienkoski

Kristinusko ja islam X: Allah on Raamatun Jumalan irvikuva

ke 06.12.2017 08:52

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kutsutaan romanit Suomeen ja testataan Helsingin päätös

la 02.12.2017 20:53

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Sukupuolineutraali muoti - mitä se on?

ti 23.01.2018 06:34

Arto Luukkanen

Uganda-Suvi ja suomalaisen korruption sudet?

ti 20.02.2018 18:02

Mika Niikko

Yksi äiti, kaksi äitiä, kolme äitiä

ke 21.02.2018 20:30

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Avoin kirje päätoimittajille ja JSN:lle

ke 07.02.2018 16:53

Heikki Porkka

Kokoomuslaista rehellisyyttä

to 22.02.2018 10:16

Olli Pusa

USA:n vaalit ja Venäjä

su 18.02.2018 11:40

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Turkin hyökkäys Pohjois-Syyriaan ruokkii konfliktia ja synnyttää pakolaisia

la 27.01.2018 19:25

Janne Suuronen

Hurstin valinta

la 27.01.2018 15:30

Reijo Tossavainen

Orpo: "Pakolaisten maahantulon motiivien arvostelu rasismia"

ke 21.02.2018 20:20

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Bashkiirit ja Suomi

ke 21.02.2018 20:32

Matti Viren

Plagiointi

pe 19.01.2018 16:36