Blogi: Timo Vihavainen, ke 26.04.2017 11:54

Sananparsia naapurin puolelta

Venäjällä sanottua

 

Tsaari kaukana, Jumala korkealla. Venäläisiä sananlaskuja ja sanontoja. Kääntänyt ja toimittanut Olli Hyvärinen, Nordbooks 2017, 201 s.

Venäläiset sananlaskut ovat olleet monessa käytössä. Kun vahvat talonpoikaiset juuret omaavassa kulttuurissa pitää löytää vakuuttava perustelu jollekin asialle, voi aina pyytää kansanperinnettä apuun. Sieltä löytyy perusteita, selityksiä ja muuta viisautta joka asiaan, myös keskenään ristiriitaisia.

Tilanne on siis vähän samanlainen kuin meilläkin. Sanaparret ovat yleensä vahvasti talonpoikaisia ja myös vetoavat niin sanottuun talonpoikaisjärkeen ja pitkään kokemukseen elämästä herrojen alaisena ja Jumalan armoilla. Jos jälkimmäinen siunaa runsaalla sadolla, niin kyllä edellinen sen pian huomaa ja vie parempaan talteen.

Sanaparsia on tietenkin koettu myös systematisoida ja tislata niistä se erikoislaatuinen viisaus, jonka monet ajattelijat ovat arvelleet asuvan juuri Venäjän kansassa. Samalla ehkä päästään myös yleispäteviin totuuksiin.

Onhan venäläinen Dostojevskin sanoin vsetšelovek eli kaikki-ihminen, eikä vain yhden kansan rajoittunut edustaja. Samoin hän on jumalankantajakansan (narod-bogonosets) jäsen, paradoksaalisesti juuri kaikessa kurjuudessaan.

Suuri sananparsien kerääjä oli 1800-luvulla elänyt tanskalaissukuinen Vladimir Dal, joka myös laati parhaan venäjän kielen sanakirjan. Dal on myös tämän kokoelman tärkein lähde.

Neuvostoliiton arvoitusta pohtivat tutkijat olivat aikoinaan myös kiinnostuneita sananparsista, sillä kaikesta Venäjää koskevasta lähdemateriaalista oli pulaa sikäli kuin asia koski neuvostoyhteiskuntaa. Sehän väärensi tietojaan siinä määrin, ettei kukaan ilmeisesti enää tiennyt totuutta, jos nyt uskalsi sitä etsiäkään.

Viime aikojen merkittävistä yrityksistä löytää venäläisyyden ydin sanaparsista viitattakoon Stepan Šulakšinin opukseen, jota olen jossakin blogissa käsitellyt.

Vaikka venäläisten sanalaskujen synnyinsijat ovat elämänmuodoltaan meille yhtä tutut kuin venäläisten ulkoilmamuseoiden esineistö, on itse aineistossa epäilemättä paljon myös omaperäistä. Vai mitäpä sanottaisiin siitä sananlaskusta, jonka mukaan pieksetty mies on kahden veroinen? Tässä kirjassa esitetyn version mukaan rasvattu akseli ja hakattu mies eivät kitise.

Sehän viittaa vanhaan venäläiseen tapaan opettaa ja kouluttaa kansaa. En tiedä, pitäisikö tässä yhteydessä puhua miesvihasta. Feministithän puhuisivat tietenkin naisvihasta, mikäli feminiini olisi kyseessä.

Meillä yhteiskunnalliset traditiot poikkesivat naapurin maailmasta. Mutta kaikki on suhteellista. Kyllä maailman vajavaisuus esimerkiksi oikeudenmukaisuuden, onnellisuuden ja muidenkin asioiden kannalta meilläkin hyvin tunnettiin ja ymmärrettiin ja talonpojat kertoivat havaintonsa sananparsissaan.

Venäjällä moni asia kuitenkin tuntuu ikään kuin kärjistyneemmältä, ehkäpä osaltaan heijastaen myös yhteiskunnan luonnetta. Toki itse talonpoikainen elämänmuoto oli niin samankaltainen, että löydämme myös samanlaisia sananparsia rajan molemmin puolin.

Joskus sananparret tuntuvat heijastavan ajatonta viisautta, joskus ne tuntuvat muuttuneen vitsikkäiksi yhteiskunnan muututtua.

Mihin kategoriaan nyt mahtanevatkaan kuulua vaikka seuraavat:

-Lyö omiasi, vieraat alkavat pelätä.

-Sydämessä ei ole ikkunaa.

-Älä vieraaseen luostariin vie omia sääntöjäsi.

-Älä lakia pelkää, pelkää tuomaria.

-Teidät jalosukuiset synnytti piru, meidät syntiset Jumala loi.

-Kukaan ei ole pirua nähnyt, mutta kaikki sitä kiroavat.

 

Entä onko nyt juuri nimenomaan ja vain Venäjä se maa, jonne sopivat seuraavatkin viisaudet:

-Älä Luoja päästä valtaan soopeliturkkista maaorjan poikaa!

-Laaja on pyhä Venäjänmaa, vaan totuudelle (oikeudelle) ei missään sijaa.

-Venäjälle, Luojan kiitos, on varastoitu sadaksi vuodeksi hölmöjä.

-Hus koira, älä syö sotilasta. Sotilas on itsekin koira.

 

Sukupuolittuneet, vai mitä ne taas olivatkaan, sananparret kuvastivat vanhan yhteisön tarpeita vai onko niissä sittenkin myös iättömämpää viisautta? Itse asiassa talonpojalla oli valtaa vain kovin vähän, sitä rajoittivat niin tilanherra, pappi, piru kuin akkakin. Niistä kaikista tehtiin sananparsia ja letkauksia, sehän on aina sorretun viimeinen keino:

-Missä kaksi akkaa, siellä kokous. Missä kolme, siellä mellakka.

-Ei vielä ole syntynyt miestä, joka tuntisi naisen luonnon.

-Naisen kyyneleet eivät ole vettä vaan nuotta.

-Minne piru ei kerkiä, sinne se lähettää akan.

Sanottakoon varmuuden vuoksi, että paitsi niitä sanaparsia, joista myöhempinä aikoina on tietyissä piireissä keksitty ruveta kollektiivisesti loukkaantumaan(?), on kaikista aihepiireistä myös jotakin myönteistä sanottavaa, olihan elämällä ennenkin puolensa ja puolensa. Esimerkiksi monet naisihmiset näyttävät olleen noina menneinä aikoina kovinvoimaantuneita, ehkäpä jopa kohtuuttomasti:

-Parempi koiraa on härnätä kuin eukkoa.

-Ei tytön ja nauriin ohi noin vain kävellä.

-Mies kepillä, vaimo kielellä.

-Kun mies juo, palaa puolet talosta, kun nainen, koko talo.

 

Akka oli kuitenkin kapakan ja saunan ohella se, mikä teki elämästä elämisen arvoista. Nuorilla kaunottarilla oli omat puolensa, mutta niin oli muillakin:

-Luinen liha makeampi, vanhana vaimo armaampi.

-Emäntä kodille on kuin hunaja letulle.

 

Ja iätöntä viisauttahan talonpojilla riitti loputtomasti. Monet asiat ovat urbaanissa elämässä samalla kannalla kuin ne joskus olivat talonpoikaisessa kyläyhteisössä:

-Hauska olisi paratiisiin päästä, vaan synnit sen estävät.

-Seitsemän hoitajaa -lapsi heitteillä.

-Hyvä on matkata omalla ruoskalla ja muiden hevosilla.

-Kahdesti ihminen on tyhmä. Vanhana ja nuorena.

-Ketä loukkaamme, emme pahalla muista.

Tämän kirjan sananparret ovat sekä suomeksi että myös venäjäksi, minkä takia ei ole kohtuullista ruveta niuhottamaan käännösongelmista. Ellei käännös tyydytä, niin lukeepa sitten alkuperäisen. -Jaa, ettäkö pitäisi ensin kieli opiskella.

Niinpä tietenkin, mutta eihän sitä ilman työtä saa edes ruutanaa lammesta. Ja pitäisi vai? Valita nyt sitten siinä.

 

Timo Vihavainen ke 26.04. 11:54

Kommentit: 0



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Myrkyllisiä suhteita

pe 14.07. 12:51

Kiivailijan kronikka

ke 12.07. 09:44

Aikansa sankari

ma 10.07. 18:37

SM-kisat

su 09.07. 16:11

Kommunikatiivinen toiminta

pe 07.07. 20:56

Hallitse Britannia!

ma 03.07. 11:14

Oskarin seikkailuja

su 02.07. 13:09

Tolvanat ja nykyaika

ke 28.06. 23:45

Herra Kekosen suhteet Moskovaan

ti 27.06. 22:09

Pyhä yksinkertaisuus

ti 27.06. 00:16

blogit

Vieraskynä

Relativismi vs. eurooppalaiset arvot

ke 21.06.2017 10:42

Juha Ahvio

Jatkoa vaarallinen vihreä valhe -keskustelulle

ti 04.07.2017 19:31

Professorin Ajatuksia

EU ja Suomen metsävarat

pe 14.07.2017 12:30

Jukka Hankamäki

Totuuden sanomisen hinta: 50 miljoonaa euroa

la 08.07.2017 10:54

Petteri Hiienkoski

Kolme vuotta ilmastotuhoon eli voiko ilmastonmuutosuutisointiin luottaa?

su 16.07.2017 11:20

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Bill Gatesistakin tullut "elämäm koululainen"?

to 06.07.2017 14:23

Piia Kattelus (kesk.)

Ruotsin poliisin hätähuuto

ti 11.07.2017 10:15

Henry Laasanen

Jos haluat tietää huumorista ja seksuaalisesta vallasta, älä kysy paksulta feministiltä

to 20.07.2017 07:43

Arto Luukkanen

Epäilen Pekka Haavistoa vihapuheesta

pe 14.07.2017 12:49

Mika Niikko

Sateenkaari ja puolikuu

su 02.07.2017 23:22

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Konsensus maahanmuuttopolitiikkaan nyt - Totuusmedia pelaa vaarallista peliä suomalaisen yhteiskunnan kustannuksella

to 20.07.2017 15:46

Heikki Porkka

Kyldyyriä, kyldyyriä kouluajoilta

ti 18.07.2017 10:46

Olli Pusa

EU:n ytimessä?

pe 14.07.2017 12:52

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Tuoko Trumpin ja Putinin yhteistyö rauhan Syyriaan?

ke 12.07.2017 09:53

Janne Suuronen

Venezuela, media (Yle) ja nälänhätä

su 16.07.2017 14:55

Reijo Tossavainen

Pettäjän tie on tuskainen, käy harhaan. Loikkarit mahtuvat virhemarginaaliin.

to 20.07.2017 07:52

Jessica Vahtera

Et tu, Brute?

pe 16.06.2017 10:02

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Myrkyllisiä suhteita

pe 14.07.2017 12:51

Matti Viren

Aamulehden Orwell-päivitys

ma 03.07.2017 21:45