Blogi: Timo Vihavainen, la 22.04.2017 10:18

Lentoturistin seikkailuja

Lentoturistina ulkomailla

 

Joskus takavuosina muotitietoiset (trendi tarkoitti silloin vielä trendiä eikä muotia) henkilöt määrittelivät jossakin kirjoituksessa todellisen lentoturistin, joka siis poikkesi edukseen niistä väärennöksistä, joita esimerkiksi kotimaan kentillä ja asemilla saattoi havaita.

En enää ihan muista, millainen tämä kosmopoliitti oikein oli, mutta muistaakseni hän ainakin luki jotakin paperille painettua ja suhtautui iloisesti ja ymmärtäväisesti niihin pieniin hankaluuksiin, joita lentoturismiin kuului tuolloin ja kuuluu nykyäänkin. Sellaisten kanssa oli hauska työskennellä ja kyllähän kaikki osapuolet nauttivat kohtaamisista lentoturistin kanssa.

Mutta ajat muuttuvat. Tuorein kokemus Helsinki-Vantaan kentältä nosti taas vaarallisesti verenpainetta, kun ilmeni, että kaikki kunnolliset lehtikioski-kirjakaupat oli likvidoitu ja ilmeisesti korvattu joillakin paita- ja koru ja millä lieneekin rätti- ja rihkamaliikkeillä. Lukeminen on niin last season. Nii-i.

Niin se taitaa ollakin. Mikäli lentoaseman biomassasta saattoi havaita, pitelivät siitä erottuvat yläraajat yleensä pikkuruista kännykkää ja vain joskus harvoin saattoi kuvitella, että tabletissa oli jokin e-kirja, jota trendikkäästi luettiin tai sitten katsottiin videona.

Hälyttävältä näytti, että myös Pariisin kerran niin lukuisat lehtikioskit tuntuivat hävinneen tai ainakin suuresti harvinaistuneen. Epäilemättä tämä on rationaalista ja kun kerran informaation levittäminen ilman paperia on mahdollista, niin tehtäköön sitten niin. Sitä paitsi pornonkin taso vain nousee, mikäli se viedään nuhjuisista lehdistä internettiin, kukaties jopa interaktiiviseksi.

Ehkäpä Huxleyn lupaamat tuntokuvatkin ovat jo tulossa? Itse asiassa kävin sellaisessa 4D-elokuvassa Välimeren risteilyllä ollessani, mutta tosin aivan lapsellisissa merkeissä. Tuntoaistimuksia olivat vain tuuli, sade ja tärinä, mutta hyvä niinkin. Lisäksi sitten tuli tuo 3D-visuaalisuus.

Oli Pariisissa sentään vielä kirjojakin myytävänä. Suomen instituutin vieressä sijaitsevassa varsin mainiossa Compagnie’ssa oli vanhaan tapaan myös lehtiosasto, jota vilkaisemalla ymmärsi jo saapuneensa ulkomaille. Kuvaa täydensivät kirjojen teemat. Jossakin luvattiin mennä Putinin pään sisään ja jossakin toisessa oli kaivautumisen kohteena jokin toinen julkisuuden henkilö.

Paitsi että pari debattilehteä oli omistettu tuleville presidentinvaaleille, myös itse kullekin ehdokkaalle oli omistettu oma kirjansa tai useampia. Onhan tämä tuttua meilläkin, vaikka presidentillä ei ole edes valtaa.

Koska jaksan kaikin mokomin odottaa vaalien tulosta, en ruvennut syventymään tuohon aihepiiriin. Merkille panin vain ohimennen sen, että ainakin joku ehdokkaista haluaa Ranskan pysyvän suurvaltana.

Hyvä näin. Kannattaa muistaa, että se myös merkitsee pienempien valtioiden pysyvän pienvaltoina aivan riippumatta siitä, saavatko niiden edustajat istua jossakin pöydässä vai ei.

Ranskalaisten suuri rakkaus ovat aina olleet puolalaiset, mutta kyllä myös venäläisillä on paikkansa heidän sydämessään. Temperamentissakin on yhtäläisyyksiä. Ostin vanhan kunnon Marc Ferron kirjan Les Russes. L’esprit d’un peuple. Tallandier 2017.

Pitkän linjan tutkija referoi siinä venäläistä mentaliteettia mielestään hyvin heijastavia ilmiöitä ja keskusteluja neuvostoajalta nykypäivään. Mikään Venäjän historia se ei tietenkään ole. Kirjoittajan mielestä Putin pyrkii sovittamaan yhteen kaikki Venäjän historian kerrokset vedoten sekä ortodoksiaan, sovinnaiseen moraaliin, yhtenäisen kansakunnan aatteeseen, islamilaisen terrorismin vastaiseen taisteluun ja jopa idän kristittyjen suojelemiseen.

Kun tämä liittyy absolutismin paluuseen, on kyseessä jonkinlainen uusi messianismin muoto vai kuinka, kysyy Ferro.

Ehkäpä näin ja kukaties tässä oikeastaan ollaan lähempänä Nikolai I:n ajan virallista kansallisuusoppia kuin esimerkiksi slavofiilisen nationalismin perintöä. Joka tapauksessa Ferro palauttaa mieleen sen valtavan muutoksen tärkeyden, mitä Neuvostoliiton hajoaminen merkitsi ja nostaa esille sen kielteisyyden, jota Eurooppa osoitti Venäjälle, joka yritti lähestyä sitä ja ”palata kotiinsa”.

Uuden messianismin rakentamista ihmetellessä on kenties syytä hänen tapaansa ottaa hieman perspektiiviä asioihin ja miettiä vielä kerran mistä tämä nykyinen Venäjä on oikein tullut. Ei se ole Brysselissä syntynyt.

Niiden lukemattomien kirjojen joukossa, joita meikäläisissä kaupoissa ei ole näkynyt, on esimerkiksi Hamed Abdel-Samadin Le fascisme islamique. Une analyse. Grasset 2016, 299 s.

Kirjoittaja ei ole valinnut otsikkoa herjatakseen kuvaamaansa ilmiötä, vaan lähtee siitä, että se islamismi, jota Egyptin muslimiveljeskunta alkoi kehittää vuosisatamme ensi puoliskolla oli ja on nimenomaan samaa kantaa kuin tuolloin syntyneet fasismi ja kansallissosialismi.

Islamismi ei ole mikään nuoren kansakunnan dynaaminen ideologia, vaikka se käyttääkin hyväkseen työtöntä, nuorta liikaväestöä ja tarvitsee sitä sotiinsa, kuten muukin fasismi. Parhaiten islamismia kuvaa kirjoittajan mielestä vanha seniili ukko, joka sekopäisenä huitoo kepillään.

Kuten entiset kasvinkumppaninsa, myös islamilainen fasismi on myöhästyneen kansakunnan kuvitelma oman identiteettinsä pakottamisesta koko muulle maailmalle.

Islam on kuitenkin kyvytön jo pelkän hajanaisuutensa takia. Itse Muhammed profetioi siitä, että syntyisi 72 lahkoa, joista vain yksi olisi oikea ja muut 71 vääriä.

Islamilaiset valtiot eivät ole onnistuneet, kirjoittaja katsoo. Siitä huolimatta unelma yleisestä islamin voitosta ja uskottomien pakottamisesta ali-ihmisen osaan elää ja sitä pidetään muhamettilaisten piirissä laajalti oikeana, vaikka sen toteutumista epäillään.

Islamilainen fasismi on kukaties aatteena heikko ja jopa vähämielinen, mutta eihän se vaaraton ole. Se aiheuttaa pelkoa, jonka myös kirjan kirjoittaja sai havaita, kun muuan kustantaja luopui hänen kirjansa julkaisemisesta. Mutta löytyipä sentään laatukustantaja Grasset, joka uskalsi kustantaa kirjan vieläpä sen alkuperäisen (saksalaisen) laitoksen nimi säilyttäen.

Voltairen henki ei siis ole vielä Euroopasta hävinnyt, kirjoittaja toteaa. Vielä ei taistelu fasismia vastaan ole liian myöhäistä!

Pariisilaisesta kirjakaupasta lentoturisti poistuu mieli virkistyneenä ja uutta uskoa saaneena. Ehkäpä on vain hyvä, että elektroninen kommunikaatio korvaa mahdollisimman paljon paperille painettua informaatiota. Eihän se väline mikään viesti ole, vaan se sanoma, joka argumentaatioon perustuu ja kaikkien halukkaiden reposteltavaksi heitetään.

Jos debattia ei synny, vaan islamilaisen fasismin opit niellään kuuliaisesti, olemme hukassa, olipa tuo paha sanoma painettu paperille tai hafizien tapaan ulkoa opeteltu. Hyvät ajatukset ovat hyviä ja sikamaiset pysyvät sikamaisina riippumatta siitä, miten ne on tallennettu.

Timo Vihavainen la 22.04. 10:18

Kommentit: 0



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kanavointia

ke 20.09. 07:53

Arkipäivän ressentimentti

su 17.09. 21:50

Valitun kansan olemus

ti 12.09. 20:49

Hyvin järjestetty poliisivaltio

ma 11.09. 18:55

Pala Amerikkaa

su 10.09. 15:09

Vapaus, mi meitä viet!

ke 06.09. 08:48

Suin päin tulevaisuuteen

ti 05.09. 08:48

Stolypinistä Leniniin

to 31.08. 11:37

Uhka mereltä?

ti 29.08. 14:15

Kiihottuminen ja kiihottaminen

ke 23.08. 21:04

blogit

Vieraskynä

Tieteen, järjen ja kristinuskon kolmiyhteys

ti 19.09.2017 18:24

Juha Ahvio

Ylen mielenkiintoinen Me kannatamme Trumpia! -radiokeskustelu

pe 08.09.2017 13:47

Professorin Ajatuksia

Bussikuskit jälleen lakossa

to 21.09.2017 10:48

Jukka Hankamäki

Persut, siniset ja sinivuokot

ke 20.09.2017 07:50

Petteri Hiienkoski

Suomea integroidaan Euroopan yhteiseen puolustukseen millä mandaatilla?

to 21.09.2017 10:51

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Lähi-idän ja Afrikan väestö ohittaa venäjänkielisten määrän pian Helsingissä ja Espoossa

ti 19.09.2017 00:54

Piia Kattelus

Hallituksen vastuu laittomassa maahantulossa

ke 13.09.2017 11:50

Henry Laasanen

Demarit tukkanuottasilla: feministit vs. sovinistit

la 02.09.2017 10:37

Arto Luukkanen

Se syksy kun Suomi muuttui...

su 17.09.2017 10:19

Mika Niikko

YK - Yllä kritiikin

ke 13.09.2017 15:58

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

50 000 tulotonta ruokakuntaa - keitä he ovat? - tietämiseen ei muuten tarvita rakettitiedettä

ma 11.09.2017 19:06

Heikki Porkka

Kansliapäällikkö, poliisiylijohtaja, V.I.Lenin ja valeuutiset

to 21.09.2017 11:07

Olli Pusa

Kuka on suvakki?

ma 18.09.2017 04:24

Alan Salehzadeh

Iran pyrkii hiljentämään myös ulkoiranilaisia toimittajia ja kriitikkoja

ma 11.09.2017 18:52

Janne Suuronen

Ylikomisario Taponen on aivan oikeassa

ti 12.09.2017 13:39

Reijo Tossavainen

Matkailuautolla Malagaan, 19. päivä: Toscanan Siena on hieno kaupunki

to 21.09.2017 07:31

Jessica Vahtera

Surusta vihaan ja pelon seurassa kotiin

ke 23.08.2017 09:27

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Kanavointia

ke 20.09.2017 07:53

Matti Viren

Vihapuhe mallia DDR

ke 20.09.2017 14:02