IltaLehti kertoo artikkelissaan: "Puolustusvoimien mukaan Suomen sotilastiedustelun työkalut ovat ruostumassa."

"Muut maat ovat pidemmällä. Me olemme noin 15 vuotta myöhässä tässä asiassa. Se on totuus", apulaistiedustelupäällikkö Kari sanoi Jyväskylässä tammikuussa IltaLehden mukaan.

Kuinka on mahdollista, että sodissa elintärkeäksi osoittautunut signaalitiedustelu on päässyt näin pahasti rappeutumaan? Kaiken lisäksi tämän on annettu tapahtua Suomessa, joka on ollut tietoliikenneteknikan kärkimaita.

Takamatkaan on Olli Ainolan mukaan kaksi syytä. Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja.

"Halonen presidentti-ylipäällikkönä ja Tuomioja ulkoministerinä estivät tiedustelun uudistamisen; siinä samalla suomalaisten viranomaisten soluttautumisen Venäjän asevoimien käyttämiin kaapeleihin ja kuituihin. Jos kauniisti sanotaan, presidentti ja ulkoministeri eivät nähneet tarvetta edistää tällaisen tiedustelutoiminnan sallivaa lainsäädäntöä.", kirjoittaa Olli Ainola.

Suomen sotilaallinen tiedustelu oli vielä kartalla 1990-luvulla. Tiedustelu perustui juuri radiotiedusteluun ja signaalianalyysiin. Suomella oli hyvä kuva lähialueiden tapahtumista. 1990-luvun lopulla Venäjä uudisti järjestelmiään ja radioviestintä korvautui valokuituyhteyksin. Vanhentunut lainsäädäntö ei antanut oikeuksia tiedustella valokuidun kautta tapahtuvaa liikennettä. Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja vastustivat tarvittavia lakimuutoksia IltaLehden mukaan. 

Suomen tiedustelutaitojen romahtaessa Suomi menetti myös pohjoismaisessa sotilasyhteistyössä tarvittavan tärkeän kauppatavaran. Ruotsin oma tiedustelu osoittautui käytännössä paremmin asioista perillä olevaksi kuin Suomen. 

Ruotsi muunmuassa paljasti Suomen hallitukselle, että ulkoministeriömme verkko on hakkeroitu. Ensimmäiseksi suomalaiset epäilivät ruotsalaisia itseään.

Nyt pikaisessa valmistelussa olevat muutokset tiedustelulakiin vaikutavat jättävän jälleen yhden olennaisen aukon tiedusteluoikeuksiin. "Toimittajien lähdesuojaa, asianajajatoiminnan luottamuksellisuuden suojaa tai pappien rippisalaisuutta eivät tiedusteluvirkamiehet saa loukata viestejä lukiessaan.". Tämä saattaa kuulostaa kohtuulliselta, mutta entä kun samaa sovelletaan imaameihin:

"Jos imaami hoitaa sielua, siihen liikenteeseen ei saa koskea, mutta jos imaami esimerkiksi kehottaa räjäyttämään eduskuntatalon, siihen liikenteeseen saa koskea.", Puolustusvoimien apulaistiedustelupäällikkö, eversti Martti J. Kari vääntää artikkelissa rautalangasta.

Miten tiedustelu pystyy varmistamaan, ettei kaikki terroritekoihin liittyvä viestintä tapahdu juuri "sielunhoidollisten" keskustelujen yhteydessä? Sitä artikkeli ei kerro.