Blogi: Timo Vihavainen, ke 12.04.2017 13:34

Unholasta nostetut

Unhon yöstä

 

Harry Halén, Unholan aitta 45, Helsinki 2017

 

Uupumaton uurastaja, orientalisti ja -käyttääkseni vanhaa kunnianarvoista sanaa-polyhistori, FT h.c. Harry Halén on taas julkaissut ja toimittanut tuhdin niteen Unholan aittaa. Siinä on käytetty lähinnä sitä aineistoa, joka sisältyy kansallisarkiston Venäläisten sotilasasiakirjojen (VeSa) satoihin hyllymetreihin.

Toivottavasti tekijän vuosikymmenten työ huomioidaan esimerkiksi juhlavuoden kunniamerkkisateessa. Tämähän on ymmärtääkseni ilmaista, ellei nyt suorastaan tappiollista työtä, joka erinomaisella tavalla tuo arkiston tietoja suuren tai ainakin suuremman yleisön ulottuville.

Niteen aihepiiriin kuuluvat muun muassa kantonistikoulut, jollainen oli Helsingin lisäksi myös Haminassa. Olen itsekin viettänyt useita vuosia kantonistikoulun tiloissa (nykyinen Topelia, Unioninkatu 38), minkä hyvin tiedän, mutta myönnän, että ne venäläiset orpopojat ja muutkin nykyisessä Maailman kulttuurien laitoksessa sijainneen opinahjon oppilaat ovat kyllä jääneet minulle aika kaukaisiksi.

Enpä heitä tämän artikkelin lukemisen jälkeenkään tuntisi, jos sattuisivat käytävällä jossakin astraaliruumiissa vastaan tulemaan, mutta olihan tuo mukava nähdä, millaista ja minkä nimistä joukkoa täällä oli majaillut. Myös itse instituutiosta ja sen muuntumisesta annetaan lyhyt ja selkeä kuvaus.

Kantonistien persoonallisuus kieltämättä jää tuossa luettelossa kovin kaukaiseksi, mutta Helsingin junkkarikoulun oppilaiden ja henkilökunnan kanssa tilanne on parempi.

Itse koulustahan on olemassa John Screenin tutkimus englanniksi, mutta Halénin luettelot lisäävät k yllä tietojamme asiasta, vaikka kirjoittaja ei olekaan käyttänyt varsinaista koulun arkistoa, joka sijaitsee Moskovassa. Tulokset ovat myös vajaita ja epätäydellisiä, kuten tekijä huomauttaa.

Koulu sijaitsi Liisankadulla, Pohjoisrannan puolella ja siellä opiskeli kaiken kaikkiaan 1444 oppilasta, joista 940 valmistui. Näistä suomalaisia oli noin 211.

Valmistuneet olivat port d’epée-junkkareita eli alivänrikkejä, joista tuli upseereita, kun vakanssi aukesi. Oppilaista ja opettajista on kerätty jokaisesta enemmän tai vähemmän elämäkerrallista tietoa, joten luettelo hyödyttää sukutukijoita.

Vaikka suomalaiset oppilaat olivat lähtöisin ympäri Suomea sijainneista pitäjistä, olivat lähes kaikki ruotsalais- tai saksalaisnimisiä, mikä ei tietenkään 1800-luvun oloissa vielä sinänsä sano mitään esimerkiksi äidinkielestä. Vanhempien taustan perusteella kyseessä olivat joka tapauksessa herrasväen lapset. Kuinkapas nyt rahvaan lapset olisivat lähteneet suoraan upseereiksi opiskelemaan?

Tämä siitä huolimatta, että ymmärtääkseni junkkarikoulu oli nimenomaan ”kansanomaisempi” vaihtoehto kadettikoululle, vaikka kyllä Helsingissäkin myös aatelisia opiskeli, paljonkin.

Venäläisistä oppilaista mainittakoon Paul Georg von Rennenkampf, joka johti rankaisukomennuskuntaa Kaukoidässä 1905-06 ja toimi 1. armeijan komentajana Masurian järvillä vuoden 1914 katastrofin aikana. ”Yksi taantumuksellisimmista ja taitamattomimmista kenraaleista tsaarin armeijassa” sanoo neuvostotietosanakirja karusti, mutta siihen kannattaa suhtautua varovasti.

Mutta olipa joukossa myös Vsevolof Ivanovits Roborovski, joka toi Turkestanista uiguurinkielisiä asiakirjoja ja käynnisti sinne suuntautuvan tutkijoiden ryntäyksen, jota paikalliset siellä nykyään paheksuvat, kuten huomasin paikan päällä käydessäni. Mainittakoon, että Mannerheim, joka myös oli yksi näistä muinaismuistojen metsästäjistä, käyttäytyi tässä suhteessa poikkeuksellisen säädyllisesti.

Suomalaisten oppilaiden lyhyistä elämäkerrallisista tiedoista syntyy kiinnostavia mielikuvia: kuka joutui boksarikapinassa luotituiskuun keskellä siltaa, mutta säilyi hengissä ja hoiti sitten terveyttään Nagasakissa, kuka erotettiin huonon käytöksen ja laisuuden takia, mutta toimi kuitenkin sitten lennättimen hoitajana muun muassa Kaukoidän Blagoveštšenskissä.

Myöhemmin kuuluisaksi tullut Johan Kock kävi itäsuomalaisten liikemiesten toimeksiannosta tutkimassa Siperian ja Amurinmaan hyödyntämättömiä luonnonvaroja ja niin edelleen.

Suomalaisten laajaa liikkuvuutta on toki kuvattu monissa kirjoissa (mm. Matti KlingenKaukana ja kotona), mutta on kiinnostaa havaita, miten monen sotilaan tie vei esimerkiksi Savon sydämestä kauas Turkestaniin, Kaukoitään ja vaikkapa Turkin sotaan, Balkanille.

Kiinnostavan välähdyksen tarjoaa Pyhtäällä syntyneen ja Lieksassa kuolleen Emil Steniuksen tarina. Hän osallistui muun muassa Turkin sotaan ja kenraali Skobelevin sotaretkeen Ahalteken turkmeeneja vastaan 1879-1880.

Junkkarikoulussa hän taisi kuitenkin saada aikamoisen löylytyksen. Sattui nimittäin niin, että itse keisari Nikolai I oli tarkastamassa koulua ja moitti Steniusta huonosta ryhdistä. Sen johdosta hän kehotti koulun johtajaa Tšepurnovia menemään Haminaan kadettikouluun katsomaan, miten siellä osataan seistä.

Onneton johtaja, joka myöhemmin kohosi kenraalimajuriksi, teki työtä käskettyä. Mitäpä muuta hän olisi voinut? Ehkä Stenius joka tapauksessa sitten vuorostaan sai ns. sapiskaa. Tämä on vain arvaus.

Niteessä on paljonkin yleisesti, tai ainakin tietyn harrastajapiirin kannalta kiintoisia artikkeleita eri aiheista, muun muassa Svartholman linnoituksen vangeista. Siellähän oli jonkin aikaa lusimassa myös useita dekabristeja, joiden elämästä on annettu hieman runsaammin tietoa. Ikävä kyllä, suomalaisista vangeista ei ole luetteloa.

Varmasti hyödyllinen ja monen mielestä kiintoisa on luettelo Suomessa vuosina 1900-1925 oleskelleista venäläisistä ylimyksistä ja hieman alemmistakin aatelisista, ruhtinaista aina paroniin asti. Kun nykyään on innokkaasti tutkittu venäläisiä emigrantteja, kiinnostaa tämä luettelo varmasti tutkijoita ympäri maailmaa.

Niteen muusta sisällöstä mainittakoon luettelo Viipurin vuoden 1918 verilöylyn uhreista. Listassa on 178 nimeä.

Tästä Suomen nuoren armeijan ja sen jääkärien kunnian pahasti tahranneesta ilkityöstä on kerrottu jo monet kerrat, mutta asiaa kannattaa aina silloin tällöin muistella, ettei totuus unohtuisi. Luettelosta saa käsityksen murhattujen taustasta, jossa yhteistä näyttää olevan lähinnä se, etteivät he olleet suomenkielisiä.

Kuten tunnettua, mukana oli varsin paljon myös puolalaisia, pari tataaria ja jokunen baltti. Olipa siellä myös pari naista ja joku alaikäinen poika. Muistan lukeneeni asiaa puolustelevan sepityksen, jonka mukaan joku harvahampainen akka oli ampunut vapaussotureita ikkunasta ja saanut sitten ”ansaitun palkkansa”.

 Juttu on mitä ilmeisimmin tuulesta temmattu. Kyseessä oli juuri sellainen etninen puhdistus, jollaisia olemme tottuneet näkemään monissa barbaarisissa maissa ja niitä syvästi kauhistelemaan. Tämä tapaus on tainnut usein monelta suorastaan unohtua.

Mikä lieneekään se psyykkinen tekijä, joka saa sotilaan häpäisemään univormunsa ja teurastamaan puolustuskyvyttömiä vankeja ilman minkäänlaista järjellistä, esimerkiksi sotatilanteesta johtuvaa tarvetta. Siinäpä pohtimisen aihetta. Pitäisikö urotöiden ohella ottaa tavaksi myös häpeätöiden muisteleminen?

Mutta palatakseni tähän Unholan aitan niteeseen, sieltä löytyy vielä muutakin tavaraa, joka liittyy Viipurin venäläiseen reaalikouluun ja muutamaan lasitehtaaseen.

Kiitoksia taas tekijälle kiinnostavasta työstä!

Timo Vihavainen ke 12.04. 13:34

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Lasten vai aikuisten oikeudet

ma 21.08.2023 19:21

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44