Blogi: Heikki Porkka, ke 12.04.2017 08:15

Mitä Euroopan johtavat poliitikot ovat oppineet lähihistoriasta?

Toimittaja Helena Petäistö kirjoitti blogiinsa Ranskan vuoden 2005 mellakoista yli kymmenen vuotta sitten seuraavaa:

”..."Mitä minä sanoinkaan", toteaa nyt moni ranskalainen.
DE TOUTE facon, il est trop tard! Nyt on jo liian myöhäistä! totesi olkapäitään kohauttaen jo vuonna 1991 Ranskan entisen presidentin tärkein neuvonantaja istuen minua vastapäätä erään eurooppalaisen hotellin aulan sohvalla.

Hetkeä aiemmin hän oli udellut minulta - tietäen, että olin maassa jo toiseen otteeseen - mikä maassa oli mielestäni muuttunut 15 vuodessa. Kerroin, että minusta ranskalaisista oli tullut aiempaa aggressiivisempia ja pelokkaampia holtittomalta vaikuttavan maahanmuuton edessä ja ihmettelin, miten näin on päässyt tapahtumaan.

Tällainen "Minun jälkeeni vedenpaisumus" -mentaliteetti ja tietty laksismi on ollut tyypillistä ranskalaiselle hallinnolle niin oikealla kuin vasemmallakin.

Kun monet muut maat automatisoivat teollisuuttaan, Ranska turvautui presidentti Valery Gisgard d'Estaingin johdolla entisten siirtomaamaiden halpaan työvoimaan ja salli myös heidän moniavioisten perheidensä tulon maahan.

Presidentti Francois Mitterrand taas halusi näyttää vasemmiston suuren sydämen kolmatta maailmaa kohtaan. Hän laillisti ensi töikseen valtavat määrät laittomasti maahan tulleita siirtotyöläisiä ja avasi rajat seposelälleen.

Vähitellen ilmeni, ettei täysin vieraasta kulttuurista tullut väki sulaudukaan Ranskan tasavaltaan niin kuin olivat tehneet katoliset puolalaiset, italialaiset, espanjalaiset ja portugalilaiset. Siirtomaissa opetettu juttu yhteisistä gallialaisista esi-isistä ei enää purrut.

Ranskan keskushallinto on perinteisesti vahva, ja se on välillä toki kokeillut tiukempiakin otteita. Sen usko omaan kaikkivoipaisuuteen ei kuitenkaan horjunut, ja tosiasiat hukutettiin täkäläiseen le non-dit -käytännön mukaiseen hymistelyyn sanomatta asioita suoraan.

Ensimmäisen herätyksen maa sai kolme vuotta sitten, kun Le Pen pongahti presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Mutta kun mikään ei silti muuttunut, painekattila viimein pamahti.

Rysäyksen välitön hinta on noin 500 miljoonaa euroa. Lopullista hintaa ei vielä kukaan osaa arvioida.”

Taustaa Petäistön kirjoitukselle. Wikipedia tiivistää Ranskan vuoden 2005 mellakoista:

”Väkivaltaisuudet syttyivät 27. lokakuuta ensin Île-de-Francen alueella Pariisin siirtolaisvaltaisissa lähiöissä, mutta ne laajenivat pian muiden kaupunkien lähiöihin ympäri Ranskaa. Tuhoja tehtiin mm. Nizzassa, Dijonissa, Marseillessa, Strasbourgissa, Rennesissä, Nantesissa, Lyonissa ja Orléansissa. Pahimmillaan ne olivat 7. marraskuuta, jonka jälkeen tilanne alkoi hitaasti rauhoittua. 17. marraskuuta vastaisena yönä tuhopoltettiin alle 100 autoa, mikä on "normaalia" Ranskassa vuonna 2005.

Mellakat olivat myös jonkin verran järjestettyä toimintaa: poliisi löysi Évrystä Pariisin eteläpuolelta pienikokoisen polttopullopajan, jossa oli valmiina yli 50 polttopulloa, yli 100 tekeillä ja tilassa oli kymmeniä litroja bensiiniä.

Tuhansia autoja, satoja linja-autoja sekä useita päiväkoteja, kouluja, poliisiasemia ja jopa kirkkoja tuhopoltettiin mellakoinnin aikana. Palo- ja pelastushenkilöstön työtä häirittiin järjestelmällisesti ja poliiseja kohti ammuttiin jopa yksittäistapauksessa haulikolla. Väkivaltaisuudet vaativat ainakin kaksi kuolonuhria: ranskalainen työntekijä Jean-Claude Irvoas hakattiin kuoliaaksi Épinay-sur-Seinessä vaimonsa ja 16-vuotiaan tyttärensä silmien edessä 27. lokakuuta ja huppupäinen mies löi 61-vuotiasta Jean-Jacques Le Chenadecia, joka vaipui koomaan ja kuoli 7. marraskuuta 2005. Seuraavana päivänä presidentti Jacques Chirac vahvisti voimaan 12 päiväksi hätätilalain, joka antoi kunnille mahdollisuuden asettaa ulkonaliikkumiskieltoja. Myöhemmin lain voimassaoloa jatkettiin ensin kuukaudella ja sitten kolmella kuukaudella helmikuun 2006 asti.

Mellakoitsijat olivat etupäässä ensimmäisen ja toisen polven siirtolaisnuoria, alkuperältään pohjoisesta ja läntisestä Afrikasta.”

Vastaus otsikon kysymykseen: eivät mitään, päinvastoin, ovat toimineet entistä typerämmin aivan kuin voimakas itsetuhovietti ohjaisi heitä.

Entä mikä on ollut eurooppalaisen valtamedian rooli kehityskulussa, joka tulee nykyisellä tahdilla tuhoamaan sen Euroopan, jota on rakennettu toisen maailmansodan päättymisestä lähtien?

Valtamedia on toteuttanut uskollisesti vahingollisesti toimivien poliitikkojen tahtoa. Aivan kuin valtamedian edustajilla ei olisi lainkaan aivoja tai omaa tahtoa.

 

Järki on jättänyt poliitikkojen valtaosan ja lähes koko valtamedian, joten suomalaisten ainoa toivo on kansalaisten laajamittainen herääminen.

Onko sellainen näköpiirissä? Nope.

Suomessa on päätetty, että ollaan varpaisillaan ja varotaan loukkaamasta terroristien herkkiä tunteita.

Tarkoittaa sitä, että poliitikkojen valtaosa ja viranomaiset ovat nostaneet kädet pystyyn.

Tarkoittaa myös sitä, että kansakunta kerjäämällä kerjää itselleen muun läntisen Euroopan kaltaisia tapahtumia.

Yleensä sitä saa mitä tilaa, kun aikansa jahkailee ja odottaa.

Heikki Porkka ke 12.04. 08:15

Kommentit: 0



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Heikki Porkka

Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.

tuoreimmat

Mitä Neuvostoliiton pakkojäsenyys kylvi Virossa, sitä EU-jäsenyys tuottaa Suomessa

ti 25.07. 11:53

Käsi kädessä kuljemme ...

la 22.07. 10:54

Kyldyyriä, kyldyyriä kouluajoilta

ti 18.07. 10:46

Irakilaiset, somalit ja Viro Suomi-internationalistien suojeluksessa

ma 17.07. 12:09

Saako istuvaa presidenttiä kritisoida julkisesti?

su 16.07. 08:40

Viranomaiset, perinteinen media, elitistipoliitikot ja poliisijohto kaksinaismoralismin lähettiläinä

la 15.07. 11:59

Facebook sensuroi

pe 14.07. 16:42

Totuuden henki on jättänyt Yleisradion

pe 14.07. 12:26

Suomesta Ruotsin klooni?

to 13.07. 11:55

Arvot pohjamudassa

ke 12.07. 16:47

blogit

Vieraskynä

Relativismi vs. eurooppalaiset arvot

ke 21.06.2017 10:42

Juha Ahvio

Jatkoa vaarallinen vihreä valhe -keskustelulle

ti 04.07.2017 19:31

Professorin Ajatuksia

EU ja Suomen metsävarat

pe 14.07.2017 12:30

Jukka Hankamäki

Totuuden sanomisen hinta: 50 miljoonaa euroa

la 08.07.2017 10:54

Petteri Hiienkoski

Kolme vuotta ilmastotuhoon eli voiko ilmastonmuutosuutisointiin luottaa?

su 16.07.2017 11:20

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

YK:n propagandavideo Euroopan afrikkalaistamiseksi julki

ma 24.07.2017 23:29

Piia Kattelus (kesk.)

Ruotsin poliisin hätähuuto

ti 11.07.2017 10:15

Henry Laasanen

Vihreiden Kaisa Hernberg leikkii alistettua ja huono-osaista

ti 25.07.2017 08:41

Arto Luukkanen

Suomen menneisyyden taakat

pe 21.07.2017 22:46

Mika Niikko

Sateenkaari ja puolikuu

su 02.07.2017 23:22

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Pekka Haavisto - poliittinen ruumis

la 22.07.2017 16:32

Heikki Porkka

Mitä Neuvostoliiton pakkojäsenyys kylvi Virossa, sitä EU-jäsenyys tuottaa Suomessa

ti 25.07.2017 11:53

Olli Pusa

EU:n ytimessä?

pe 14.07.2017 12:52

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Tuoko Trumpin ja Putinin yhteistyö rauhan Syyriaan?

ke 12.07.2017 09:53

Janne Suuronen

Putin tekee mitä lupaa

ma 24.07.2017 19:19

Reijo Tossavainen

Natsi, natsi, natsi! Toisten leimaaminen on äärimmäistä mukasuvaitsevaisuutta

ti 25.07.2017 06:43

Jessica Vahtera

Et tu, Brute?

pe 16.06.2017 10:02

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Laivat Itämerellä

ti 25.07.2017 13:39

Matti Viren

Aamulehden Orwell-päivitys

ma 03.07.2017 21:45