Blogi: Timo Vihavainen, ma 10.04.2017 09:34

Aina vaan paranee

Kyllä kaikki on hyvin

 

Tommi Uschanov, Hätä on tarpeen. Kulttuuripessimismin nousu 1965-2015. Teos 2015, 191 s.

Tukholmassa liiskasi muuan ihmishahmoinen elukka muutamia -mahdollisimman monia tielleen sattuneita-  ihmisiä siksi, että he hänen mielestään olivat vääräuskoisia. Ruotsalaisia asia järkytti siinä määrin, että järjestettiin valtava mielenosoitus rasismia vastaan…

Kaikki menee kyllä hyvin, kun vain jaksetaan jatkaa entiseen tapaan, tahtonee tämä sanoa. Pitäähän ne asiat suhteuttaa. Mikäli nykyisistä ruotsalaisista seuraavien sadan vuoden aikana on kuollut kymmenisen miljoonaa, niin kyllä se on vain promillen murto-osissa kuin heitä on kuollut vääräuskoisuuden takia tapettuina.  Yksi promille tuosta kuolleiden armeijasta on kymmenentuhatta.

Itse asiassa koko jutulle voisi siis nauraakin vai miksei voisi? Ehkä on pakkokin? Tärkeintä on nyt, että ei anneta vihalle valtaa, sillä se saattaisi häiritä näitä meneillään olevia, maan pian kokonaan muuttavia prosesseja.

Miksi me oikeastaan nostamme esille nykyisyydestä ja tulevaisuudesta ikäviä asioita ja ikään kuin konstruoimme hätätilan, vaikka nyt jos koskaan meidän olisi syytä olla tyytyväisiä?

Siinäpä kysymys. Tommi Uschanov ei itse elänyt vuonna 1965, mutta osaa kyllä nostaa esille paljon tuon ajan todellisuudesta ja myös siitä olennaisesta muutoksesta, joka sen jälkeen on tapahtunut. Hyvä suoritus.

Vuonna 1965 oltiin hyvin optimistisia ja oltiinpa sitä ennenkin. Muistan vielä sen, miten 1950-luvun puolivälissä sanoin pian 80-vuotiaalle isoisälleni, että silloin, kun olen hänen ikäisensä, on ihminen jo käynyt kuussa. Muistan, miten hartaasti ukko nauroi, vaikka ei ollut mikään varsinainen huumorimies. Rajansa kaikella.

Mutta silloin tuntui kaikki mahdolliselta, eikä asia koskenut vain kymmenvuotiaita. Vielä ylioppilaskeväänäni, juuri Uschanovin esille nostamana suurena optimismin vuotena 1965 millään ei tuntunut olevan rajoja. Ihminen luuli tarkoin tietävänsä, että hänen vallassaan oli muokata maailma mieleisekseen, mikä sanottiin jopa expressis verbis.

Toki elettiin vielä köyhästi tähän nykypäivään verrattuna, mutta jo vauraasti menneisyyteen verrattuna. ”Kaikki nykyajan mukavuudet” tarkoittivat juoksevaa vettä ja viemäröintiä, sähköä ja keskuslämmitystä. Olipa se harppaus 1950-lukuun verrattuna! Kyllä me sen muistamme.

Uschanov selostaa monia aikakautta peilaavia tutkimuksia ja reportaaseja, joiden lukeminen on tänään hyvin hyödyllistä. Erityisen paljon tilaa hän omistaa Yhdysvaltain kehitykselle, jonka sisäpolitiikassa erinäisten asioiden etumerkit vaihtoivat paikkaa ja jossa päätyminen nykyisen kaltaiseen onnettomaan tilaan näyttää traagiselta sattumalta. Sitä paitsi kirja on kirjoitettu jo ennen Trumpin valintaa. Näin vähästäkö Yhdysvaltain ja ehkä maailmankin kohtalo on kiinni?

Kuten jokainen tietää, raha ei tee onnelliseksi eivätkä edes sillä hankitut mukavuudet. Tietyssä tilanteessa niiden lisääntyminen joka tapauksessa lisää onnellisuutta suuresti. Sen jälkeen uuden varallisuuden rajahyöty pienenemistään pienene ja sitten häviää.

Sen sijaan positionaaliset hyödykkeet, jotka liittyvät yhteiskunnalliseen asemaan, eivät menetä merkitystään. Niiden paikka vain muuttuu. Oli hienoa omistaa Lada joskus 1970-luvulla, mutta näin ei ollutkaan enää 2000-luvulla, vaikka kyseessä oli aivan sama ja varsin käyttökelpoinen hyödyke. Sama koski vaikkapa Kanarian matkoja.

Kun nyt jopa suuri yleisö useimmissa maissa, Kiinaa lukuun ottamatta, näyttää olevan pessimismin vallassa, se taitaakin tehdä väärän johtopäätöksen ja muistaa huonosti, millaista menneisyys oikeastaan oli, arvelee kirjoittaja, nuori mies. Tai sitten kyse on noista positionaalisista hyödykkeistä, jotka väestön enemmistölle pysyvät aina yhtä kaukana.

Enpä oikein uskaltaisi allekirjoittaa tällaista johtopäätöstä. Uschanov on kyllä hienosti kartoittanut niitä optimismin ilmentymiä, jotka puoli vuosisataa sitten olivat vallalla ja mielestäni aivan oikein myös nostanut esille se, ettei vastaavaa suuren siirtymän tunnetta sittemmin ole havaittavissa.

Puoli vuosisataa sitten itse historian arvo nykyajalle näytti pudonnen jonnekin nollan lähelle ja muutos oli niin läpikotaista ja kaikkialla läsnä olevaa, että sen ymmärtäminen tuntui mahdolliselta korkeintaan sosiologian avulla. Yksilön toimintaa sen sijaan selitettiin psykologialla ja etenkin psykoanalyysilla, joka sai groteskin simppeleitä muotoja.

Kirjoittaja on huomannut ajan keskeiset profeetat, joihin olisi kyllä voinut vielä lisätä ainakin Karl Menningerin ja Erich Frommin. Jälkimmäisen ajatukset sitä paitsi ovat varsin kurantteja vielä tänäänkin. Näin uskon.

Keskeinen tuon aikakauden piirre oli varmaankin se tunne, että ollaan siirtymässä johonkin parempaan ja ettei asioiden paranemiselle näy rajaa missään. Sitä riitti aikansa.

Kuitenkin jo 1960-luvun jälkipuoliskolla tilanne oli monimutkaisempi. Vuoden 1968 bakkanaalit, joihin kirjoittaja ei kiinnitä oikeastaan mitään huomiota, olivat osittain saman edistysuskon ilmentymiä, mutta nyt asia ymmärrettiin aivan toisin -kiinalaisittain… Ja tämä tarkoitti sitä, että Jan Myrdalin tavoin nieltiin kaikki se, mitä puhemies Mao ja hänen kätyrinsä kehtasivat väittää. Olipa siinä varsinainen hengellinen harjoitus, jota voi hyvin verrata nykypäivän antirasistien kokoontumisajoihin.

Mikä tärkeää, tuon tragikoomisen, vuoden 1968 suuren vallankumouksen tavoitteena ei ollut elintaso tai edes positionaaliset arvot, vaan uusi, täysin tasa-arvoinen elämä. Kun joku reportteri kysyi ruotsalaisilta opiskelijoilta, mikä Euroopan maa oli tehnyt eniten kansansa hyväksi, oli vastaus -Albania…

Jos ja kun haluamme ymmärtää tätä päivää ja sen ihmisiä, meidän on syytä tietää, millaista ohjelmaa yhteiskunnan ns. tiedostava etujoukko eri vaiheissa on ajanut.

Ruotsista ei koskaan saatu ihailtua Albaniaa, mutta ehkä siitä nyt voitaisiin saada vaikkapa Libanon, tuo Lähi-Idän Sveitsi? Ehkä ei edes ole tärkeää, mitä Ruotsista voidaan saada, vaan se, että se Ruotsi, joka nyt on olemassa, voidaan muuttaa joksikin aivan muuksi?

Ehkäpä sama pätee Suomessakin? Neuvosto-Suomea ei koskaan tullut, mutta eiköhän siitä vielä nyt voisi tulla koko maailmalle esimerkiksi kelpaava monikulttuurinen onnela, kunhan väestö saadaan edes puoliksi vaihdettua? Sen jälkeen kehitys jatkuukin jo ikään kuin itsestään.

Tärkein asia, jota Uschanov ei ole edes maininnut on demografia ja sen vaikutus tulevaisuudelle. Toki myös kansainvälisen talouden mekanismit ja näkymät olisi optimismia ja pessimismiä analysoitaessa ilman muuta otettava huomioon, jopa kaikkein perustavimpana asiana.

Ei meillä ole tyhjästä ruvettu rakentamaan pessimististä kuvaa tulevaisuudesta. Se, muutos, joka tapahtuu, on aivan konkreettinen ja se taitaa jopa olla niin suuri ja ikävä, ettei sitä edes uskalleta katsoa silmiin. Sitä ei Uschanovkaan tee.

 Ollaan nyt sitten vain tyytyväisiä siihen, minne matka vie ja pidetään vielä uskonvahvistustilaisuuksia. Kyllä se kaikki siitä hyvin menee! On pakko mennä!

Timo Vihavainen ma 10.04. 09:34

Kommentit: 3

Saara ti 11.04.2017 09:55 0

Huh, miten jäätävän hyvä kirjoitus!

"Puoli vuosisataa sitten itse historian arvo nykyajalle näytti pudonnen jonnekin nollan lähelle..." oli kohta, jota pysähdyin miettimään.

Itseäni historia ei kiinnostanut yhtään sen paremmin 1970-luvulla kuin 1980-luvulla eikä oikeastaan 1990-luvullakaan. Ikävä ja surullisia tapahtumia täynnä oleva historia ahdisti ja tuntui turhalta tiedolta lapsena ja nuorena.

Helposti ehkä moni aikuinenkin keskittyy vain arjen pyöritykseen ja harrastuksiinsa sen kummemmin miettimättä maailman tapahtumia - jos ikäviä tapahtumia uutisoidaan kohtuu harvakseltaan ja vain jostain kaukomailta.

Ehkäpä osa myös kuvittelee, ettei varsinkaan synkin historia oikeasti voi toistaa itseään - onhan nyt sentään niin nykyaika ja laaja sivistystalo. Mutta sillehän se on varmaan aina tuntunut jopa juuri ennen h-hetkeä (vrt. iloinen 1910- ja 1920-luku).

Vaarallisen ideologian nousu on siitä erikoinen, että vain harva tajuaa sen omassa ajassaan etukäteen. Varoittajat on usein historiassa vaiennettu tavalla tai toisella.

Nyt se tehdään rasisti- ja natsikorteilla. Absurdisti näin vedotaan sen puolesta, että maahan saisi tulla mahdollisimman suuri Hitleriä ihannoiva antisemitistien islamistien ryhmä.

Näin tapahtuu, kun ei tunneta islamin historiaa eikä tunneta kunnolla Hitlerin ideologiaa ja kytköksiä: ei tiedetä Hitlerin ihailleen islamia. Sitäkään ei ymmärretä, ettei puhdasoppinen islam muutu.

Tyhmimmät tosin luulevat, että puhdasoppisen muslimin saisi muuttumaan rahalla ja koulutuksella (vaikka tutkimuksetkin muuta osoittavat). He eivät myöskään tiedä, että rahaa virtaa noista maista tännepäin - maksetaan lahjuksia huntujen käytön edistämisestä, maksetaan rakennettavia moskeijoita jne.

Saara ti 11.04.2017 11:00 0

Pieni näyte natsismin ja islamin kytköksistä: * https://fi.wikipedia.org/wiki/Amin_al-Husseini

Makupala Saksaan saapuvien maahantulijoiden ihanteista: * https://www.youtube.com/watch?v=isRnEx4HIzQ

Saara ti 11.04.2017 11:01 0

Ruotsalaisten poliitikkojen ja toimittajien pitäisi katsoa vaikkapa OM:n sivuilta löytyvä video "Bill Warnerin luento islamin historiasta" (http://beta.oikeamedia.com/o1-13060).



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Myrkyllisiä suhteita

pe 14.07. 12:51

Kiivailijan kronikka

ke 12.07. 09:44

Aikansa sankari

ma 10.07. 18:37

SM-kisat

su 09.07. 16:11

Kommunikatiivinen toiminta

pe 07.07. 20:56

Hallitse Britannia!

ma 03.07. 11:14

Oskarin seikkailuja

su 02.07. 13:09

Tolvanat ja nykyaika

ke 28.06. 23:45

Herra Kekosen suhteet Moskovaan

ti 27.06. 22:09

Pyhä yksinkertaisuus

ti 27.06. 00:16

blogit

Vieraskynä

Relativismi vs. eurooppalaiset arvot

ke 21.06.2017 10:42

Juha Ahvio

Jatkoa vaarallinen vihreä valhe -keskustelulle

ti 04.07.2017 19:31

Professorin Ajatuksia

EU ja Suomen metsävarat

pe 14.07.2017 12:30

Jukka Hankamäki

Totuuden sanomisen hinta: 50 miljoonaa euroa

la 08.07.2017 10:54

Petteri Hiienkoski

Kolme vuotta ilmastotuhoon eli voiko ilmastonmuutosuutisointiin luottaa?

su 16.07.2017 11:20

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

YK:n propagandavideo Euroopan afrikkalaistamiseksi julki

ma 24.07.2017 23:29

Piia Kattelus (kesk.)

Ruotsin poliisin hätähuuto

ti 11.07.2017 10:15

Henry Laasanen

Vihreiden Kaisa Hernberg leikkii alistettua ja huono-osaista

ti 25.07.2017 08:41

Arto Luukkanen

Suomen menneisyyden taakat

pe 21.07.2017 22:46

Mika Niikko

Sateenkaari ja puolikuu

su 02.07.2017 23:22

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Pekka Haavisto - poliittinen ruumis

la 22.07.2017 16:32

Heikki Porkka

Käsi kädessä kuljemme ...

la 22.07.2017 10:54

Olli Pusa

EU:n ytimessä?

pe 14.07.2017 12:52

Alan Salehzadeh

Näkökulma: Tuoko Trumpin ja Putinin yhteistyö rauhan Syyriaan?

ke 12.07.2017 09:53

Janne Suuronen

Putin tekee mitä lupaa

ma 24.07.2017 19:19

Reijo Tossavainen

Natsi, natsi, natsi! Toisten leimaaminen on äärimmäistä suvaitsemattomuutta

ti 25.07.2017 06:43

Jessica Vahtera

Et tu, Brute?

pe 16.06.2017 10:02

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Myrkyllisiä suhteita

pe 14.07.2017 12:51

Matti Viren

Aamulehden Orwell-päivitys

ma 03.07.2017 21:45