Naisten huoli seksuaalirikoksen kohteeksi joutumisesta väheni vuodesta 2003 aina vuoteen 2012. Vuoden 2015 kyselyn tietojen mukaan tilanne on nyt heikentynyt: asiassa on palattu vuoden 2003 tasolle, ilmenee Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisemasta turvallisuustutkimuksesta.

Etenkin nuorten naisten huoli seksuaalirikoksen kohteeksi joutumisesta on huomattavasti suurempi kuin edellisessä Helsingin turvallisuustutkimuksessa.

Kyselyyn vastanneista alle 20-vuotiaista naisista lähes 40 prosenttia on huolissaan tästä asiasta. Myös kansallisessa Poliisibarometrissa on havaittu, että huoli seksuaalisesta ahdistelusta ja väkivallasta on lisääntynyt vuosien 2010 ja 2016 välillä.

Kyselyssä kysyttiin muun muassa "onko turvallisuus Helsingissä mielestäsi viimeisen kolmen vuoden aikana parantunut vai heikentynyt?”.

Tuorein tulos on Helsingin turvallisuustutkimusten ”heikoin”: vuonna 2003 oltiin lähes samassa tilanteessa.

Helsingissä on tehty asukkaille suunnattuja turvallisuuskyselyjä kolmen vuoden välein vuodesta 2003 lähtien (2006, 2009, 2012 ja 2015). Tutkimuksen aineisto

kerättiin kahden kuukauden aikana vuodenvaihteessa 2015 ja 2016 ja tutkimukseen

vastasi yli 4 000 iältään 15–74-vuotiasta helsinkiläistä.

Ikäryhmittäinen tarkastelu osoitti, että täysin turvalliseksi liikkumisen omalla asuinalueellaan myöhään viikonloppuiltaisin koki noin 40 prosenttia 15–64-vuotiaista miehistä. Naisten osalta vastaavat lukemat jäivät 20 prosentin tietämiin kaikissa ikäryhmissä.

Tutkimuksessa turvattomiksi alueiksi mainittiin vieraat paikat ja joukkoliikenteen asemat, kuten juna-, metro- ja bussiasemat. Helsingin päärautatieasema, sen lähiympäristö ja asematunneli olivat yleisimmin turvattomuutta herättäviä paikkoja.

Myös luonnonympäristöön liittyvät paikat, kuten puistot, metsät, huonosti valaistut tai syrjäiset alueet herättävät pelkoa vastaajissa.

Asuinalueiden väliset erot koetussa turvallisuudessa ja väkivallan näkemisessä ovat nekin edelleen hyvin suuret.

Eniten on kasvanut huoli eri kieli- ja väestöryhmien välisistä suhteista omalla asuinalueella.

Syksyllä 2015 Suomi sai kokea ennennäkemättömän turvapaikanhakijoiden aallon.

Turvapaikanhakijoiden suuri määrä heijastui tuloksiin ja suurimmassa osassa vastausten kommenteissa ollaan huolissaan turvapaikanhakijoiden suunnalta tulevasta uhasta.

Omalle asuinalueelle avatun vastaanottokeskuksen kerrottiin aiheuttavan turvattomuuden tunnetta ja rajoittavan ulkona liikkumista.

Ueammat kokevat turvapaikanhakijatilanteen yleisemmällä tasolla uhkana turvallisuudelleen. Vastauksissa ei tule esiin henkilökohtaisia kokemuksia turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista tai muiden uhkaavien tilanteiden kohtaamisesta, mutta monessa kategorian kommentissa uskotaan turvapaikanhakijoiden saapumisen johtavan rikollisuuden ja yhteiskunnallisen levottomuuden kasvuun.

Muutama vastaaja on joutunut ulkomaalaistaustaisen tekemän rikoksen uhriksi, jonka lisäksi usea vastaaja käyttää vastausmahdollisuuden kertoakseen, että on todistanut häiriökäyttäytymistä tai muuta epäilyttävää toimintaa ulkomaalaistaustaisten henkilöiden taholta.

Ongelmista mainitaan useimmiten rikolliset nuorisojoukot, seksuaalirikokset sekä yleinen häiriökäyttäytyminen. Useaa vastaajaa huolestuttaa ulkomaalaistaustaisten kokoontuminen julkisilla paikoilla, ja poliisilta toivotaan näkyvämpää läsnäoloa. Vastauksissa heijastuu huoli eri kieli- ja kulttuuriryhmien välisistä suhteista, jota tuntee lähes 30 prosenttia turvallisuuskyselyyn vastanneista.

Naisten ja miesten väkivalta- ja uhkailukokemuksissa on eroja. Naisten kokemuksissa

taas korostuvat seksuaaliseen ahdisteluun ja häirintään viittaavat teot, kuten loukkaava nimittely.Vuoden 2015 turvallisuuskysely sisälsi uusia kysymyksiä, kuten kysymykset nettikiusaamisesta, loukkaavasta nimittelystä ja häiritsevästä seksuaalisesta ehdottelusta ja ahdistelusta puhelimessa tai internetissä. Nettikiusaaminen näyttäisi koskettavan tasaisesti sekä miehiä että naisia ja erityisesti nuorimpia ikäryhmiä. Seksuaalisuutta loukkaavasta nimittelystä kertoivat etenkin nuoret naisvastaajat. Joka viides 15–34-vuotias naisvastaaja kertoi kokeneensa seksuaalisuutta loukkaavaa nimittelyä kuluneen vuoden aikana.

Myös naisten työssään kohtaama väkivalta ja uhkailu ovat ajanjaksona 2003–2015 lisääntyneet. Sama havainto on tehty kansallisessa rikosuhritutkimuksessa.

Kaupunkilaisten turvallisuutta tutkitaan säännöllisesti myös muissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa. Turvallisuuden tunteessa, huolestuneisuudessa ja rikoksen uhriksi joutumisessa tapahtuneet muutokset esitetään paitsi koko kaupungin myös pienempien alueyksiköiden tasolla eli paikallisesti.

Tukholman asukkaiden hyvinvointieroja käsittelevässä tutkimusraportissa kerrotaan kehityssuuntana olevan, että turvattomuutta kokevien määrä lisääntyy niissä kaupunginosissa, joissa jo ennestään koetaan keskimääräistä enemmän turvattomuutta.

Myös Helsingissä on tehty havainto, että pääosin samat alueet ovat tutkimuskerrasta toiseen turvattomaksi koettujen joukossa.

Nationella trygghetsundersökningen (NTU 2016) tutkimuksen mukaan turvattomuus on Ruotsissa lisääntynyt, erityisesti naisten kokemana.

Esimerkiksi Kööpenhaminan ja Tukholman esimerkit antavat pohdinnan aihetta sille, millaista tietoa Helsingin turvallisuudesta jatkossa kaivataan ja missä muodossa tutkimustulokset tulee jatkossa esittää.

Tarvitaanko myös Helsinkiin alueellinen turvallisuusbarometri, Helsingin turvallisuustutkimuksessa kysytään.