Blogi: Timo Vihavainen, ti 04.04.2017 19:45

Paluu barbariaan

Paluu barbariaan

 

En ole kovin hanakka uskomaan pitkän tähtäimen ennusteisiin. Ehkä se johtuu siitä, että olen keräillyt niistä kertovia kirjoja aika paljon.

Uuden kirjani nimi on ”Paluu barbariaan”, mikä saattaa panna luulemaan, että ennustan jotakin tulevaisuudessa tapahtuvaa.

Olen huomannut, että ennustajankykyni ovat aika vaatimattomat ja siksi yritän olla sitä tointa julkisesti harjoittamatta. Toki minua lohduttaa se, ettei muilla näytä tällä alalla olevan sen parempia eväitä. Pakko toki ihmisellä, järjellisellä olennolla on jonkinlaisia oletuksia myös tulevaisuudesta olla.

Joka tapauksessa ymmärrän, mikäli joku suhtautuu ivallisesti kirjan nimeen. Mistä paluusta barbariaan voi olla kysymys, kun maailman väestö on tällä hetkellä valistuneempaa kuin koskaan. Myös Euroopassa ja omassa maassamme sivistystaso, joka nyt vallitsee, olisi ollut mahdotonta edes kuvitella vielä sata vuotta sitten.

Onhan se näinkin. Sama koskee myös ihmisten moraalia ja valtioiden välistä kanssakäymistä. On siirrytty yhä kauemmas kohti rationaalisuutta aivan Auguste Comten hengessä, hänen mielisairaat näkynsä osittain kuitenkin pois lukien.

Ajatelkaamme nyt 1900-luvun ensi puoliskoa. Primitiivinen militarismi kelpasi kansakunnan moraaliksi muuallakin kuin totalitaarisissa maissa. Eurooppa oli totaalisen hulluuden tilassa. Jos barbariasta tässä mielessä puhutaan, täytyy sanoa, että siitä nimenomaan on noustu pois.

No, mikäpä ettei. Tätäkin on tapahtunut. Vaikka toki voidaankin huomata, että ajatus sodan luonnollisesta välttämättömyydestä on taas hiljaa hiipinyt joukkotiedotusvälineiden normaaliksi olettamusksksi, ei sitä sentään ylistetä kuin joskus natsihallinnon Saksassa.

Missä siis on tuo paluu barbariaan? Tyhjää puhetta ja vanhan ukon marinaa?

Toivotaan näin. Totean joka tapauksessa, että en käytä termiä ennustaakseni jotakin, vaan kuvatakseni sitä, mitä näen ja olen nähnyt.

Metodi on täysin epätieteellinen eikä muuta yritäkään olla. Luulen, että tämä on esseelle myönnetty erivapaus ja jokainen lukija ottanee asian huomioon.

Olen kiinnittänyt huomioni ennen kaikkea siihen, mihin aikakausi –ainakin eräissä edes jossakin määrin tuntemissani maissa- ilmoittaa pyrkivänsä ja mistä se toisaalta ilmeisesti ei ole kiinnostunut.

Oleellista tälle Euroopan aikakaudelle on, ettei se arvosta itseään, mihin saattaa olla pätevät syytkin, mutta ei myöskään näe mahdolliseksi edes osoittaa, millaisia asioita pitäisi arvostaa, sikäli kuin asia ei koske pelkästään rahaa ja toimeentuloa.

Kulttuurisesti kysymys on siis nihilismistä. Tätä voi toki pitää parempana ja varmasti ainakin miellyttävämpänä kuin petomaista militarismia, mutta tavoiteltujen arvojen suhteen kulttuuri on primitiivinen. Näin ymmärrän asian.

Voihan sen ymmärtää toisinkin. George Friedman, Stratfor-think tankin perustaja julkaisi vuonna 2009 kirjan nimeltä The Next 100 Years. A Forecast for the 21st Century. Doubleday, 2009, 253 s.

En ole siitä oikein jaksanut innostua, vaikka ehkä olisi pitänyt. Kirjoittaja nimittäin on paneutunut tutkimaan nimenomaan nykyisten valtioiden tulevaisuuden mahdollisuuksia ja pitää erityisesti silmällä ”geopolitiikkaa” ja tulevia sotia. Sillä niitähän on tulossa, totta kai.

Sellainen sota on esimerkiksi vuonna 2050 USA:n ja Puolan ja toisaalta Turkin ja Japanin välillä, kuten tekijä ennustaa jopa sen vaiheetkin kertoen. Vuonna 2100 taas Meksiko haastaa USA:n ja meinasi ihan unohtua, että vuonna 2020 Kiina hajoaa osiinsa.

Tämän tason fabulointia tukin kuitenkaan voi pitää kiinnostavana. Mielestäni kirja on aika epäkiinnostava siksi, että sen päämääränä näyttää olevan mahdoton asia, tulevan poliittisen historian ennustaminen. Oikein kirjoittaja joka tapauksessa kuvaa Venäjän sotilasmahdin nousun.

Toki ennusteiden pohjaksi voidaan ottaa ja otetaan myös niin sanotusti kovia tosiasioita ja sellainen on ennen muuta syntyvyys. Luonnorikkauksienkin merkitys on toisaalta aina ollut sidoksissa tekniikan kehitykseen enkä näe erityistä syytä siihen, että tilanne tässä suhteessa muuttuisi.

Tekniikan kehitystä kirjoittaja joka tapauksessa ennakoi ”Tähtien sodan” ratkaisevalla roolilla tulevaisuudessa. Hänen instituuttinsa ilmeisesti elää sekä tekemällä ennusteita, että myymällä tiedustelutietoa. Hinnat ovat varmaankin kalliita, joten otetaan nyt sitten puheet ainakin hiukan tosissaan, muistaen kuitenkin harhautuksen mahdollisuus näissä ilmaisnäytteissä.

Entä sitten kulttuuri ja sen mahdollinen rappio, jos nyt sellaista voidaan jollakin perusteella edes olettaa? Vanha sanonta kertoo, että amerikkalainen kulttuuri on kehittynyt barbariasta rappioon ilman sivistyksen välivaihetta. Mitä sanoo Friedman?

Friedman kertoo, että kulttuureilla on kolme vaihetta. Miksi näin on jää kertomatta, mutta älkäämme vaatiko liikoja, eivät ne muutkaan kerro.

Joka tapauksessa ensimmäinen vaihe on barbaria. Barbaarit uskovat, että heidän kylänsä lait ovat luonnon lakeja ja katsovat, että kaikki toisin elävät ja ajattelevat ovat halveksunnankin alapuolella ja kelpaavat vain hävitettäviksi.

Kolmas vaihe on rappio, dekadenssi. Sen vallassa oleva kulttuuri katsoo, ettei mikään voi olla parempaa kuin jokin muu. Jos he jotakin yleensä halveksivat, ovat kohteena ne, jotka uskovat johonkin.

Näiden kahden vaiheen välissä on sivilisaation vaihe. Sivistyneet ihmiset pystyvät pitämään mielessään tasapainossa kaksi vastakkaista ajatusta. He uskovat, että on olemassa totuuksia ja että heidän kulttuurinsa on lähellä näitä totuuksia. Samaan aikaan he myös pitävät mahdollisena sitä, että erehtyvät.

Friedman katsoo, että kulttuurit kehittyvät barbariasta sivilisaatioon ja sitten jatkavat siitä rappioon, sitä mukaa kun kasvava skeptisismi tuhoaa itsevarmuutta. Jokaisessa kulttuurissa on kaikkien näiden vaiheiden edustajia, mutta sikäli kuin kyse on itse kulttuurista, se edustaa vain yhtä näistä vaiheista kerrallaan.

Eurooppa oli kirjoittajan mukaan barbaarinen 1500-luvulla, jolloin se alkoi itsevarmasti valloittaa ulkomaita. Se saavutti sivilisaation vaiheen 1700- ja 1800- luvuilla ja romahti sitten rappioon 1900-luvulla.

Kun nyt USA:sta on tulossa maailman napa, se on kehittämässä ”barbaarista kulttuuria”. Se on itsevarma omista arvoistaan ja valmis taistelemaan niiden puolesta -toisin kuin Eurooppa.

Friedman huomauttaa, ettei ”barbaria”, tämä melko ruma sana, ole mikään herjaus, sillä eihän murrosikäistäkään voi kritisoida siitä, että hän on juuri siinä iässä…

No, tapa nähdä ja luokitella se on tämäkin. Ehkä on mahdollista, ettei mitään sivilisaatiota voi kritisoida siitä, mitä se on, ei edes sellaista, joka on ollut barbarian vaiheessa viimeiset puolitoista vuosituhatta.

Itse kyllä lähtisin siitä, että kritiikkiä on syytä viljellä kaikkiin sivilisaation ilmenemismuotoihin nähden. Toki kukaan tuskin voi kiistattomasti osoittaa istuvansa sillä armonistuimella, jolta käsin voi tulla absoluuttisin mitoin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, mutta voihan sitä nyt edes omien edellytystensä pohjalta yrittää, ellei ole joku metroseksuaali.

Säilyttäkäämme siis tietty epäilys kaikkiin niihin historiosofioihin nähden, jotka selittävät ihmiskunnan kehitystä, niin mennyttä kuin tulevaa ja pitäkäämme kriittinen kykymme toiminnassa, olipa se nyt sitten huonompi tai parempi absoluuttisen järjen näkökulmasta katsoen. Viimemainittuhan jää joka tapauksessa pois työkalupakistamme.

Epäilemättä sellaisten käsitteiden kuin ”barbaria” ja ”rappio” käyttäminen on enemmän tai vähemmän mielivaltaista. Olisi kuitenkin tarpeetonta itserajoitusta jättää ne pois käytöstä. Miten ne määritellään ja miten niitä sovelletaan, on sen sijaan sopiva aihe kiistelyille, jotka saattavat olla mielenkiintoisia.

Timo Vihavainen ti 04.04. 19:45

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Faeebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Demokratian perusteiden äärellä

Klo 10:50.

Kiova kasvaa

su 19.11. 12:38

Suomen onnea valvomassa

la 18.11. 07:37

Hölmöillä on ongelma

pe 17.11. 05:57

Sota ja demokratia

to 16.11. 04:21

Orgaaninen solidaarisuus

ti 14.11. 09:19

Olen kuullut, on kaupunki tuolla

ma 13.11. 09:00

Sydämetttömyyden merkitys

la 11.11. 08:35

Kun muusat vihastuvat

pe 10.11. 10:12

Cordova

to 09.11. 13:00

blogit

Vieraskynä

Kordelinin säätiö jälleen äärivasemmiston tulilinjalla

la 18.11.2017 07:42

Juha Ahvio

Gender-ideologia tuhoaa lapsemme

la 18.11.2017 16:34

Professorin Ajatuksia

Mitä voimme oppia Saksan tilanteesta?

ti 21.11.2017 10:48

Jukka Hankamäki

Häirintäsyytökset ovat feministien vihapuhetta

ti 21.11.2017 10:55

Petteri Hiienkoski

Oma maa viimeiseksi -politiikan kova hinta

su 19.11.2017 12:49

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Väestönvaihdos kouluissa rapauttaa oppimisympäristön ja -tulokset

pe 03.11.2017 19:29

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Pyllyhousut ja Pride -kulkue häiritsevät heteromiestä seksuaalisesti

ti 21.11.2017 08:47

Arto Luukkanen

Keuhkokuume-epidemia Suomessa - viranomaiset ulalla?

ti 21.11.2017 10:53

Mika Niikko

Asunnottomat eivät tarvitse juhlapuheita

ti 17.10.2017 13:43

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

Oldies but goldies, 39, Sananvapaudesta

to 16.11.2017 15:47

Olli Pusa

Sote-agentti havainnoi

la 18.11.2017 09:11

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Poliittinen poliisi

ma 30.10.2017 21:30

Reijo Tossavainen

Laittomasti maassaolevien hyysääminen jo täysin käsittämätöntä

ti 21.11.2017 12:04

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Demokratian perusteiden äärellä

ti 21.11.2017 10:50

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49